Share this page:  
 

Multilingual Scriptures

(Compare books in 2 different language versions of your choice)

Comparison Search:

Select Language version and font:
You can only select max. of two versions.
Book:
Chapter:
Verse:
---------
From: To:

Free Search:

Select Language version and font:
Enter search text:

Multilingual Scriptures Home » Finnish 1776 Bible » Proverbs

Finnish 1776 Bible
Chapter # Verse # Verse Detail
11Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
12Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
13Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
14Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
15Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
16Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
17Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
18Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
19Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
110Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
111Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
112Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;
113Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
114Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
115Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
116Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
117Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
118Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
119Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
120Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
121Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
122Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
123Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
124Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
125Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
126Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
127Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
128Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
129Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
130Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
131Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
132Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
133Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
21Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
22Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
23Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
24Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
25Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
26Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
27Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
28Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
29Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
210Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
211Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
212Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
213Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
214Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
215Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
216Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
217Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
218Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
219Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
220Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
221Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
222Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.
31Poikani, älä unohda minun lakiani, mutta sinun sydämes pitäköön käskyni.
32Sillä ne saatavat sinulle pitkän ijän, hyvät vuodet ja rauhan.
33Armo ja totuus ei sinua pidä hylkäämän: ripusta ne kaulaas, ja kirjoita sydämes tauluun,
34Niin sinä löydät armon ja hyvän toimen, Jumalan ja ihmisten edessä.
35Luota Herraan kaikesta sydämestäs, ja älä luota ymmärryksees;
36Mutta ajattele häntä kaikissa teissäs, niin hän sinua oikein johdattaa.
37Älä ole viisas mielestäs, vaan pelkääerraa, ja vältä pahaa.
38Sillä se on navalles terveellinen, ja virvoittaa luus.
39Kunnioita Herraa tavarastas, ja kaikista vuoden tulos esikoisista;
310Niin sinun riihes täytetään kyllyydellä, ja sinun viinakuurnas vuotaa ylitse.
311Poikani, älä Herran kuritusta hylkää, ja älä ole kärsimätön, kuin hän sinua rankaisee,
312Sillä, jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, ja on hänelle otollinen niinkuin poika isällensä.
313Autuas on se ihminen, joka viisauden löytää, ja se ihminen, joka ymmärryksen käsittää.
314Sillä parempi on kaupita häntä kuin kaupita hopiaa, ja hänen hedelmänsä on parempi kuin kulta.
315Hän on kalliimpi kuin päärlyt, eikä hänen vertaansa mitään toivottaa taideta.
316Pitkä ikä on hänen oikialla kädellänsä, rikkaus ja kunnia hänen vasemmallansa.
317Hänen tiensä ovat iloiset, ja kaikki hänen askeleensa rauha.
318Hän on elämän puu niille, jotka häneen rupeevat; ja autuaat ovat ne, jotka hänen pitävät.
319Sillä Herra on viisaudella maan perustanut, ja taivaat toimella valmistanut.
320Hänen viisaudessansa ovat syvyydet eroitetut, ja pivet pisaroivat kasteen.
321Poikani, älä salli näitä silmistäs tulla pois, niin sinä tulet onnelliseksi ja viisaaksi.
322Se on sinun sielus elämä; ja sinun suus on otollinen.
323Silloin sinä murheetoinna vaellat teissäs, ettet jalkaas loukkaa.
324Et sinä pelkää maata pantuas, mutta makaat; ja sinun unes on sinulle makia,
325Ettei sinun tarvitse peljätä äkillistä hirmua, eikä jumalattomain hävitystä, kuin se tulee.
326Sillä Herra on sinun lohdutukses; hän varjelee sinun jalkas, ettei sitä saavuteta.
327Älä estele tarvitsevalle hyvää tehdä, jos sinulla on varaa, ettäs sen tehdä taidat.
328Älä sano ystävälle: mene ja tule jälleen, huomenna minä sinulle annan; koska sinulla on.
329Älä pyydä sinun ystäväs vahinkoa, joka hyvässä toivossa asuu sinun tykönäs.
330Älä kenenkään kanssa toru ilman syytä, jos hän ei mitään pahaa sinulle tehnyt ole.
331Älä kiivoittele väärää miestä, älä noudata hänen retkiänsä.
332Sillä pahanilkiset ovat Herralle kauhistus; mutta hänen salaisuutensa on hurskasten tykönä.
333Jumalattoman huoneessa on Herran kirous; muttavanhurskaan maja siunataan.
334Hän pilkkaa pilkkaajia; mutta nöyrille hän antaa armon.
335Viisaat kunnian perivät, mutta tyhmät häpiän saavat.
41Kuulkaat, lapseni, isänne kuritusta, ja ottakaa vaari, oppiaksenne ja viisaammaksi tullaksenne.
42Sillä minä annan teille hyvän opetuksen; älkööt hyljätkö minun lakiani.
43Sillä minä olin isäni poika, hoikka ja ainoa äidilläni.
44Ja hän opetti minua, ja sanoi minulle; anna sydämes ottaa minun sanani vastaan: pidä minun käskyni, niin sinä elää saat.
45Osta viisaus, osat ymmärrys: älä unohda, älä myös poikkee minun puheestani.
46Älä häntä hylkää, niin hän sinut kätkee: rakasta häntä, niin hän sinua varjelee.
47Sillä viisauden alku on, ostaa viisautta, ja kaikella saadullas ostaa taitoa.
48Pidä häntä korkiassa kunniassa, niin hän sinua korottaa, ja saattaa kunniaan, jos sinä häntä rakastat.
49Hän sinun pääs jalosti kaunistaa, ja kunnioittaa sinua ihanalla kruunulla.
410Kuule siis, poikani, ja ota minun puheeni, niin ikäs vuotta on monta.
411Minä johdatan sinua viisauden tielle, ja saatan sinua käymään oikialla retkellä,
412Niin että koskas vaellat, ei sinun käymises ole ahdas; ja koskas juokset, niin et sinä loukkaa sinuas.
413Pidä kuritus, älä hylkää häntä: kätke häntä; sillä hän on sinun elämäs.
414Älä mene jumalattomain askelille, ja älä astu pahain tielle;
415Jätä se pois, ja älä käy siinä; karta sitä, ja mene ohitse.
416Sillä ei he makaa, jollei he ole pahoin tehneet, eikä lepää, jollei he ole vahinkoa tehneet.
417Sillä he syövät jumalattomuuden leipää, ja juovat vääryyden viinaa.
418Mutta vanhurskasten retki paistaa niinkuin valkeus, käy edes, ja valistaa hamaan isoon päivään asti.
419Mutta jumalattomain tie on niinkuin pimeys; ja ei he tiedä, kussa he lankeevat.
420Poikani, ota vaari sanoistani, ja kallista korvas puheisiini.
421Älä niiden anna tulla pois silmistäs: pidä ne sydämessäs.
422Sillä ne ovat niiden elämä, jotka niitä ovat löytäneet, ja ovat terveelliset koko heidän ruumiillensa.
423Varjele sydämes kaikella ahkeruudella: sillä siitä elämä tulee.
424Pane pois paha suu, ja väärät huulet anna olla sinustas kaukana.
425Katsokoon silmäs oikein eteensä, ja sinun silmäs laudat olkoot oikiat edessäs.
426Koettele jalkais askeleet, niin kaikki sinun ties vahvistuvat.
427Älä poikkee oikialle eli vasemmalle puolelle: tempaa jalkas pois pahuudesta.
51Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
52Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
53Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
54Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
55Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.
56Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
57Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
58Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
59Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
510Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
511Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
512Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
513Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
514Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
515Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
516Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
517Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
518Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
519Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
520Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
521Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
522Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
523Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
61Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
62Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
63ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
64Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
65Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
66Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
67Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
68Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
69Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
610Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
611Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
612Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
613Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
614Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
615Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
616Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
617Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
618Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
619Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
620Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
621Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
622Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
623Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
624Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
625Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
626Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
627Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
628Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
629Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
630Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
631Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
632Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
633Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
634Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
635Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
71Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
72Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
73Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
74Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
75Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
76Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
77Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
78Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
79Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
710Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
711Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
712Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
713Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
714Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
715Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
716Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
717Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
718Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
719Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
720Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
721Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
722Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
723Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
724Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
725Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
726Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
727Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.
81Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
82Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
83Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
84Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
85Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
86Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
87Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
88Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
89Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
810Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
811Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
812Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
813Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
814Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
815Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
816Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
817Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
818Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
819Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
820Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
821Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
822Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
823Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
824Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
825Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
826Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
827Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
828Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
829Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
830Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
831Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
832Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.
833Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
834Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
835Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
836Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
91Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
92Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
93Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
94Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
95Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
96Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
97Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
98Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
99Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
910Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
911Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
912Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
913Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
914Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
915Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
916Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
917Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
918Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.
101Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi.
102Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.
103Ei Herra anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa.
104Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.
105Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.
106Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
107Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.
108Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.
109Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi.
1010Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja.
1011Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
1012Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.
1013Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.
1014Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa.
1015Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi.
1016Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.
1017Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin.
1018Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee,hän on tyhmä.
1019Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen.
1020Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään.
1021Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.
1022Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.
1023Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa.
1024Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan.
1025Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.
1026Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät.
1027Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään.
1028Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.
1029Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit.
1030Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.
1031Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan.
1032Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.
111Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
112Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
113Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
114Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
115Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
116Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
117Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
118Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
119Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
1110Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
1111Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
1112Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
1113Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
1114Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
1115Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
1116Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
1117Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
1118Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
1119Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
1120Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
1121Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
1122Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
1123Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
1124Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
1125Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
1126Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
1127Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
1128Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
1129Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
1130Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
1131Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
121Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
122Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
123Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
124Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
125Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
126Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
127Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
128Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
129Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
1210Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
1211Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
1212Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
1213Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
1214Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
1215Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
1216Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
1217Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
1218Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
1219Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
1220Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
1221Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
1222Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
1223Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
1224Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
1225Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
1226Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
1227Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
1228Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
131Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
132Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
133Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
134Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
135Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
136Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
137Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
138Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
139Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
1310Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
1311Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
1312Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
1313Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
1314Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
1315Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
1316Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
1317Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
1318Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
1319Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
1320Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
1321Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
1322Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
1323Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
1324Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
1325Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
141Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
142Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
143Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
144Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
145Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
146Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
147Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
148Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
149Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
1410Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
1411Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
1412Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
1413Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
1414Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
1415Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
1416Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
1417Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
1418Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
1419Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
1420Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
1421Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
1422Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
1423Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
1424Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
1425Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
1426Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
1427Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
1428Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
1429Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
1430Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
1431Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
1432Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
1433Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
1434Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
1435Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
151Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
152Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
153Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
154Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
155Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
156Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
157Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
158Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
159Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
1510Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
1511Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet.
1512Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
1513Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
1514Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
1515Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
1516Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
1517Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
1518Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
1519Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
1520Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
1521Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
1522Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
1523Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
1524Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on.
1525Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
1526Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
1527Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
1528Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
1529Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
1530Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
1531Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
1532Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
1533Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
161Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta tulee kielen vastaus.
162Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.
163Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
164Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi.
165Jokainen ylpiä on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.
166Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha vältetään.
167Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan.
168Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä.
169Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
1610Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin.
1611Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa.
1612Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan.
1613Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan.
1614Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen.
1615Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade.
1616Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa.
1617Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin.
1618Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä.
1619Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.
1620Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.
1621Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia.
1622Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus.
1623Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin.
1624Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.
1625Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.
1626Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.
1627Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli.
1628Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.
1629Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle.
1630Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.
1631Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä.
1632Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.
1633Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.
171Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
172Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
173Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
174Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
175Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
176vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
177Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
178Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
179Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
1710Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
1711Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
1712Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
1713Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
1714Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
1715Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
1716Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
1717Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
1718Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
1719Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
1720Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
1721Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
1722Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
1723Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
1724Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
1725Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
1726Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
1727Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
1728Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
181Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
182Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
183Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
184Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
185Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
186Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
187Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
188Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
189Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
1810Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
1811Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
1812Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman..
1813Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
1814Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
1815Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
1816Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
1817Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
1818Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
1819Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
1820Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
1821Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
1822Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
1823Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
1824Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
191Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
192Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
193Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
194Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
195Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
196Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
197Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
198Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
199Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
1910Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
1911Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
1912Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
1913Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
1914Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
1915Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
1916Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
1917Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
1918Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
1919Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
1920Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
1921Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
1922Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
1923Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
1924Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
1925Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
1926Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
1927Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
1928Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
1929Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.
201Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule.
202Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin.
203Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät.
204Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään.
205Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen ylös.
206Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?
207Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.
208Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä.
209Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni?
2010Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.
2011Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on.
2012Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on Herra molemmat tehnyt.
2013Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää.
2014Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa.
2015Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale.
2016Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä.
2017Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä.
2018Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän.
2019Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.
2020Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä.
2021Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta.
2022Älä sano: minä kostan pahan; odota Herraa, hän auttaa sinua.
2023Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
2024Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä?
2025Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia.
2026Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä.
2027Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen.
2028Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella.
2029Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.
2030Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla.
211Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
212Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
213Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
214Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
215Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
216Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
217Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
218Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
219Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
2110Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
2111Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
2112vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
2113Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
2114Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
2115Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
2116Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
2117Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
2118Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
2119Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
2120Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
2121Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
2122Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
2123Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
2124Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
2125Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
2126Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
2127Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
2128Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
2129Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
2130Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
2131Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.
221Hyvä sanoma on kalliimpi kuin suuri rikkaus, ja suosio on parempi kuin hopia ja kulta.
222Rikas ja köyhä tulevat toinen toistansa vastaan: ja Herra on ne kaikki tehnyt.
223Viisas näkee pahan, ja karttaa; taitamattomat juoksevat lävitse, ja saavat vahingon.
224Nöyryyden ja Herran pelvon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.
225Orjantappurat ja paulat ovat väärän tiellä; vaan joka siitä taamma vetäytyy, hän varjelee henkensä.
226Niinkuin sinä lapsen totutat nuoruudessa, niin ei hän siitä luovu, kuin hän vanhenee.
227Rikas vallitsee köyhiä, ja joka lainaksi ottaa, hän on lainaajan orja.
228Joka vääryyttä kylvää, se niittäää vaivan, ja hänen pahuutensa hukkuu vitsalla.
229Laupiaat silmät siunataan, sillä hän antaa leivästä köyhälle.
2210Aja pilkkaaja pois,niin riita asettuu, ja tora ja häväistys lakkaa.
2211Joka sydämen puhtautta rakastaa, sen huulet ovat otolliset, ja kuningas on hänen ystävänsä.
2212Herran silmät varjelevat hyvän neuvon, ja kukistavat ylönkatsojan sanat.
2213Laiska sanoo: jalopeura on ulkona, ja minä tapetaan kadulla.
2214Porttoin suu on syvä kuoppa: joka ei Herran suosiossa ole, hän lankee siihen.
2215Hulluus riippuu nuorukaisen sydämessä, vaan kurituksen vitsa ajaa sen kauvas hänestä.
2216Joka köyhälle tekee vääryyttä enentääksensä tavaraansa, hänen pitää itse rikkaalle antaman, ja tosin köyhäksi tuleman.
2217Kallista korvas ja kuule viisasten sanat, ja pane minun oppini sydämees.
2218Sillä se on sinulle suloinen, jos sinä pidät sen mielessäs, ja ne sovitetaan yhteen sinun huulilles.
2219Että sinun toivos olis Herrassa, olen minä sinua tänäpänä neuvonut; niin ota myös sinä näistä vaari.
2220Enkö minä ole suurista asioista kirjoittanut sinun etees, neuvoin ja opettain?
2221Osoittaakseni sinulle vahvan totuuden perustuksen, vastatakses niitä oikein, jotka sinun lähettävät.
2222Älä ryöstä köyhää, vaikka hän köyhä on, ja älä solvaise vaivaista portissa.
2223Sillä Herra ajaa heidän asiansa, ja sortaa heidän soortajansa.
2224Älä antaudu vihaisen miehen seuraan, ja älä ole julman tykönä,
2225Ettes oppisi hänen teitänsä, ja saisi sielulles paulaa.
2226Älä ole niiden tykönä, jotka kättä lyövät ja velkaa takaavat;
2227Sillä jos sinulla ei ole varaa maksaa, niin vuotees otetaan altas pois.
2228Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, jotka esi-isäs tehneet ovat.
2229Jos sinä näet nopsan miehen asiassansa, sen pitää seisoman kuninkaan edessä: ei hänen pidä seisoman halpain edessä.
231Koskas istus ja syöt jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edessäs on.
232Ja pane veitsi kaulaas, jos sinä tahdot henkes pitää.
233Älä himoitse hänen herkustansa; sillä se on petollinen leipä.
234Älä vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.
235Älä lennätä silmiäs sen jälkeen, jota et sinä taida saada; sillä se tekee itsellensä siivet niinkuin kotka, ja lentää taivasta päin.
236Älä syö leipää kateen kanssa, ja älä himoitse hänen hänen herkkuansa.
237Sillä niinkuin hän itse sydämessänsä ajattelee, niin se on; hän sanoo sinulle: syö ja juo, ja ei kuitenkaan ole hänen mielensä sinun kanssas.
238Sinun palas, jotka syönyt olet, pitää sinun oksentaman, ja sinun ystävälliset puhees pitää hukkaan tuleman.
239Älä puhu hullun korvissa; sillä hän katsoo sinun toimellisen puheen ylön.
2310Älä siirrä takaperin entisiä rajoja,ja älä mene orpoin pellolle.
2311Sillä heidän lunastajansa on voimallinen: hän toimittaa heidän asiansa sinua vastaan.
2312Anna sydämes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen.
2313Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole.
2314Sinä lyöt häntä vitsalla, vaan sinä vapahdat hänen sielunsa helvetistä.
2315Poikani, jos sinä viisas olet, niin myös sydämeni iloitsee.
2316Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mikä oikia on.
2317Älköön sinun sydämes kiivoitelko syntisiä, vaan olkoon Herran pelvossa joka päivä.
2318Sillä se on sinulle viimein hyväksi, ja ei sinun odottamises puutu.
2319Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata sydämes tielle.
2320Älä ole juomarien ja syömärien seassa.
2321Sillä juomarit ja syömärit köyhtyvät, ja unikeko pitää ryysyissä käymän.
2322Kuule isääs, joka sinun siittänyt on, ja älä katso äitiäs ylön, kuin hän vanhaksi tulee.
2323Osta totuutta, ja älä sitä myy, niin myös viisautta, oppia ja ymmärrystä.
2324Vanhurskaan isä suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siittänyt on, hän iloitsee hänestä.
2325Anna isäs ja äitis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnyttänyt on.
2326Anna minulle, poikani, sydämes, ja sinun silmäs pitäköön minun tieni.
2327Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
2328Ja hän väijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa.
2329Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenellä haavat ilman syytä? kenellä punaiset silmät?
2330Siinä, kussa viinan tykönä viivytään, ja tullaan tyhjentämään, mitä sisälle pantu on.
2331Älä katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selkiänä lasissa, ja huokiasti menee alas;
2332Vaan viimeiseltä puree se niinkuin käärme, ja pistää niinkuin kyykäärme.
2333Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita,
2334Ja sinä tulet niinkuin se, joka makaa keskellä merta, ja niinkuin se joka makaa ylhäällä haahden pielen päässä.
2335Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä.
241Älä ole kiivas pahain ihmisten kanssa, ja älä himoitse olla heitä läsnä;
242Sillä heidän sydämensä pyytää vahingoittaa, ja heidän huulensa neuvovat pahuuteen.
243Viisaudella raknnetaan huone, ja toimella se vahvistetaan.
244Taidolla kammio täytetään kaikkinaisista kalliista ja jaloista tavaroista.
245Viisas mies on väkevä, ja toimellinen mies on voimallinen väestä.
246Sillä neuvolla sodatkin pidetään: ja jossa monta neuvonantajaa on, siinä on voitto.
247Viisaus on hullulle ylen korkia, ei hän tohdi avata suutansa portissa.
248Joka ajattelee pahaa tehdäksensä, se kutsutaan pahain ajatusten päämieheksi.
249Tyhmäin ajatus on synti, ja pilkkaaja on kauhistus ihmisille.
2410Ei se ole väkevä, joka ei tuskassa vahva ole.
2411Auta niitä, joita tappaa tahdotaan, ja älä vedä sinuas pois pois niiden tyköä, jotka kuoletetaan.
2412Jos sinä sanot: katso, emme ymmärrä sitä! luuletkos, ettei se, joka sydämet tutkii, sitä ymmärrä? ja se, joka sielustas ottaa vaarin, tunne sitä ja kosta ihmiselle tekonsa jälkeen?
2413Syö, poikani, hunajaa; sillä se on hyvä, ja mesileupä on makia suus laelle.
2414Niin on myös viisauden oppi sielulles: koskas sen löydät, niin sinun viimein käy hyvin, ja ei sinun toivos ole turha.
2415Älä vartioitse vanhurskaan huonetta, sinä jumalatoin, älä hukkaa hänen lepoansa.
2416Sillä vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen.
2417Älä iloitse vihamiehes vahingosta, ja älköön sinun sydämes riemuitko hänen onnettomuudestansa,
2418Ettei Herra näkisi sitä, ja se olis hänelle kelvotoin, ja hän kääntäis vihansa pois hänen päältänsä.
2419Älä vihastu pahain päälle, älä myös ole kiivas jumalattomain tähden;
2420Sillä ei häijyllä ole mitään toivomista, ja jumalattomain kynttilä pitää sammuman.
2421Poikani, pelkää Herraa ja kuningasta, ja älä sekoita sinuas kapinan nostajain kanssa.
2422Sillä heidän kadotuksensa nousee äkisti: ja kuka tietää, koska kummankin onnetomuus tulee?
2423Nämä ovat myös viisasten: ei ole hyvä katsoa muotoa tuomiossa.
2424Joka jumalattomalle sanoo: sinä olet hurskas! häntä kiroovat ihmiset, ja kansa vihaa häntä.
2425Mutta jotka rankaisevat, he ovat otolliset, ja runsas siunaus tulee heidän päällensä.
2426Toimellinen vastaus on niinkuin suloinen suun antamus.
2427Toimita työs ulkona, ja valmista peltos, ja rakenna sitte huonees.
2428Älä todista lähimmäistäs vastaan ilman syytä, ja älä petä suullas.
2429Älä sano: niinkuin hän teki minulle, niin minä teen hänelle: minä kostan jokaiselle hänen tekonsa jälkeen.
2430Minä kävin laiskan pellon ohitse, ja tyhmän viinamäen sivuitse,
2431Ja katso, siinä olivat paljaat ohdakkeet kasvaneet, ja se oli nukulaista täynnä, ja aidat olivat kaatuneet.
2432Kuin minä sen bäin, panin minä sen sydämeeni, katselin ja opin siitä.
2433Sinä tahdot vielä vähä maata ja unelias olla, ja enempi käsiäs yhteen panna lepäämään;
2434Mutta köyhyytes pitää sinulle tuleman niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
251Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö.
252Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.
253Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin.
254Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia.
255Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.
256Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle.
257Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät.
258Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet?
259Toimita asias lähimmmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta,
2510Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.
2511Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.
2512Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.
2513Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun.
2514Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.
2515Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden.
2516Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen.
2517Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.
2518Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli.
2519Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka.
2520Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä.
2521Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä;
2522Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja Herra kostaa sen sinulle.
2523Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.
2524Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
2525Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle.
2526Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde.
2527Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi.
2528Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria.
261Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
262Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
263Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
264Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
265Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
266Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
267Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
268Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
269Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
2610Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
2611Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
2612Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
2613Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
2614Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
2615Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
2616Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
2617Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
2618Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
2619Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
2620Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
2621Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
2622Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
2623Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
2624Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
2625Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
2626Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
2627Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
2628Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
271Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
272Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
273Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
274Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
275Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
276Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
277Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
278Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
279Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
2710Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
2711Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
2712Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
2713Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
2714Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
2715Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
2716Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
2717Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
2718Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
2719Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
2720Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät.
2721Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
2722Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
2723Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
2724Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
2725Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
2726Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
2727Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.
281Jumalatoin pakenee, ja ei kenkään aja häntä takaa; vaan jumalinen on rohkia niinkuin nuori jalopeura.
282Maakunnan synnin tähden tulee valtakuntaan monta päämiestä; vaan toimellisten ja ymmärtäväisten ihmisten tähden pysyy se kauvan.
283Nälkäinen, joka köyhiä vaivaa, on niinkuin sadekuuro, joka hedelmän turmelee.
284Jotka lain hylkäävät, ne ylistävät jumalattomia; vaan jotka lain kätkevät, ovat heille vihaiset.
285Ei pahat ihmiset oikeudesta lukua pidä; vaan jotka Herraa etsivät, he ottavat kaikista vaarin.
286Parempi on köyhä joka vakuudessansa vaeltaa, kuin rikas, joka väärillä teillä käyskentelee.
287Joka lain kätkee, se on toimellinen lapsi; mutta joka tuhlaajaa ruokkii, se häpäisee isänsä.
288Joka tavaransa enentää korolla ja voitolla, se kokoo köyhäin tarpeeksi.
289Joka korvansa kääntää pois lain kuulosta, hänen rukouksensakin on kauhistus.
2810Joka jumaliset saattaa väärälle tielle, hän lankee omaan kuoppaansa; mutta hurskaat perivät hyvyyden.
2811Rikas luulee itsensä viisaaksi, vaan toimellinen köyhä ymmärtää hänen.
2812Kuin vanhurskaat vallitsevat, niin käy sangen hyvin; vaan koska jumalattomat hallitsevat, niin muuttet ovat kansan seassa.
2813Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius.
2814Autuas on se ihminen, joka aina pelkää; vaan joka sydämensä paaduttaa, se lankee onnettomuuteen.
2815Jumalatoin päämies, joka köyhää kansaa hallitsee, on kiljuva jalopeura ja ahne karhu.
2816Kuin hallitsia on ilman toimeta, niin paljon vääryyttä tapahtuu; vaan joka vihaa ahneutta, hän saa kauvan elää.
2817Ihminen, joka jonkun sielun veressä vääryyttä tekee, ei pääse, vaikka hän hamaan hautaan pakenis.
2818Joka vakuudessa vaeltaa, se on tallessa; mutta joka käy pahaa tietä, hänen täytyy joskus langeta.
2819Joka peltonsa viljelee, hän saa leipää yltäisesti; vaan joka pyytää joutilaana käydä, se ravitaan köyhyydellä.
2820Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden perään, ei hän ole viaton.
2821Ei ole se hyvä, että joku katsoo muotoa; sillä ihminen taitaa tehdä leivän kappaleen tähden väärin.
2822Joka äkisti rikkautta pyytää, ja on kade, hänelle tulee köyhyys, ettei hän tiedäkään.
2823Joka ihmistä rankaisee, hän löytää paremman ystävyyden kuin se, joka puhuu ymötämielin.
2824Joka ottaa isältänsä ja äidiltänsä, ja sanoo; ei se ole synti, hän on hävittäjän kanssaveli.
2825Ylpiä ihminen saattaa riidan; mutta joka luottaa Herraan, hän kostuu.
2826Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän on tyhmä; mutta joka viisaudessa vaeltaa, hän vapahdetaan.
2827Joka vaivaiselle antaa, ei häneltä puutu; vaan joka silmänsä hänestä kääntää, se tulee pahasti kirotuksi.
2828Kuin jumalattomat tulevat, niin kansa itsensä kätkee; mutta kuin ne hukkuvat, niin vanhurskaat enenevät.
291Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
292Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
293Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
294Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
295Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
296Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
297Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
298Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
299Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
2910Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
2911Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
2912Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
2913Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
2914Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
2915Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
2916Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
2917Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
2918Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
2919Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
2920Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
2921Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
2922Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
2923Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
2924Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
2925Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
2926Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
2927Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.
301Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
302Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
303En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
304Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka 0n asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
305Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
306Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
307Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
308Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
309Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
3010Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
3011On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
3012On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
3013Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
3014Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
3015Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
3016Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on.
3017Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
3018Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
3019Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
3020Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
3021Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
3022Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
3023Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
3024Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
3025Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
3026Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
3027Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
3028Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
3029Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
3030Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
3031Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
3032Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
3033Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.
311Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
312Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
313Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
314Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
315Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
316Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
317Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
318Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
319Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
3110Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
3111Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
3112Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
3113Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
3114Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
3115Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
3116Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
3117Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
3118Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
3119Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
3120Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
3121Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
3122Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
3123Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
3124Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
3125Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
3126Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
3127Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
3128Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
3129Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
3130Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
3131Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.