Multilingual Scriptures Home » Finnish 1938 Bible » Psalms
| Finnish 1938 Bible | ||
| Chapter # | Verse # | Verse Detail |
| 1 | 1 | Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, |
| 1 | 2 | vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! |
| 1 | 3 | Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. |
| 1 | 4 | Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. |
| 1 | 5 | Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa. |
| 1 | 6 | Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu. |
| 2 | 1 | Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? |
| 2 | 2 | Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: |
| 2 | 3 | "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". |
| 2 | 4 | Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. |
| 2 | 5 | Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: |
| 2 | 6 | "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni". |
| 2 | 7 | Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. |
| 2 | 8 | Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. |
| 2 | 9 | Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät." |
| 2 | 10 | Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. |
| 2 | 11 | Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. |
| 2 | 12 | Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. |
| 3 | 1 | Daavidin virsi, hänen paetessaan poikaansa Absalomia. (H3:2) Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan! |
| 3 | 2 | (H3:3) Monet sanovat minusta: "Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa". Sela. |
| 3 | 3 | (H3:4) Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni. |
| 3 | 4 | (H3:5) Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela. |
| 3 | 5 | (H3:6) Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee. |
| 3 | 6 | (H3:7) En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu yltympäri minua vastaan. |
| 3 | 7 | (H3:8) Nouse, Herra, pelasta minut, minun Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia minun vihollisiani, sinä murskaat jumalattomain hampaat. |
| 3 | 8 | (H3:9) Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela. |
| 4 | 1 | Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. (H4:2) Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni. |
| 4 | 2 | (H4:3) Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela. |
| 4 | 3 | (H4:4) Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan. |
| 4 | 4 | (H4:5) Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela. |
| 4 | 5 | (H4:6) Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan. |
| 4 | 6 | (H4:7) Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus. |
| 4 | 7 | (H4:8) Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä. |
| 4 | 8 | (H4:9) Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. |
| 5 | 1 | Veisuunjohtajalle; huilusoittimilla; Daavidin virsi. (H5:2) Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni. |
| 5 | 2 | (H5:3) Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen. |
| 5 | 3 | (H5:4) Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan. |
| 5 | 4 | (H5:5) Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi. |
| 5 | 5 | (H5:6) Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä. |
| 5 | 6 | (H5:7) Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus. |
| 5 | 7 | (H5:8) Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi. |
| 5 | 8 | (H5:9) Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni. |
| 5 | 9 | (H5:10) Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat. |
| 5 | 10 | (H5:11) Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi, rauetkoon heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he niskoittelevat sinua vastaan. |
| 5 | 11 | (H5:12) Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi. |
| 5 | 12 | (H5:13) Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä. |
| 6 | 1 | Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. (H6:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita. |
| 6 | 2 | (H6:3) Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet, |
| 6 | 3 | (H6:4) ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan? |
| 6 | 4 | (H6:5) Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden. |
| 6 | 5 | (H6:6) Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa? |
| 6 | 6 | (H6:7) Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni. |
| 6 | 7 | (H6:8) Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden. |
| 6 | 8 | (H6:9) Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen. |
| 6 | 9 | (H6:10) Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan. |
| 6 | 10 | (H6:11) Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois. |
| 7 | 1 | Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. (H7:2) Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut, |
| 7 | 2 | (H7:3) etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi. |
| 7 | 3 | (H7:4) Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa, |
| 7 | 4 | (H7:5) jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat, |
| 7 | 5 | (H7:6) niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela. |
| 7 | 6 | (H7:7) Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion. |
| 7 | 7 | (H7:8) Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen. |
| 7 | 8 | (H7:9) Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan. |
| 7 | 9 | (H7:10) Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala. |
| 7 | 10 | (H7:11) Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja. |
| 7 | 11 | (H7:12) Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. |
| 7 | 12 | (H7:13) Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; |
| 7 | 13 | (H7:14) hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi. |
| 7 | 14 | (H7:15) Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen. |
| 7 | 15 | (H7:16) Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan. |
| 7 | 16 | (H7:17) Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen. |
| 7 | 17 | (H7:18) Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta. |
| 8 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Daavidin virsi. (H8:2) Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse! |
| 8 | 2 | (H8:3) Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen. |
| 8 | 3 | (H8:4) Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, |
| 8 | 4 | (H8:5) niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? |
| 8 | 5 | (H8:6) Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; |
| 8 | 6 | (H8:7) panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: |
| 8 | 7 | (H8:8) lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, |
| 8 | 8 | (H8:9) taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. |
| 8 | 9 | (H8:10) Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa! |
| 9 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi. (H9:2) Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi. |
| 9 | 2 | (H9:3) Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein. |
| 9 | 3 | (H9:4) Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä. |
| 9 | 4 | (H9:5) Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari. |
| 9 | 5 | (H9:6) Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi. |
| 9 | 6 | (H9:7) Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut. |
| 9 | 7 | (H9:8) Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa. |
| 9 | 8 | (H9:9) Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan. |
| 9 | 9 | (H9:10) Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. |
| 9 | 10 | (H9:11) Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra. |
| 9 | 11 | (H9:12) Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan. |
| 9 | 12 | (H9:13) Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa. |
| 9 | 13 | (H9:14) Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista, |
| 9 | 14 | (H9:15) että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi. |
| 9 | 15 | (H9:16) Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät. |
| 9 | 16 | (H9:17) Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. -Kanteleen välisoitto. Sela. |
| 9 | 17 | (H9:18) Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan. |
| 9 | 18 | (H9:19) Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi. |
| 9 | 19 | (H9:20) Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä. |
| 9 | 20 | (H9:21) Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela. |
| 10 | 1 | Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina? |
| 10 | 2 | Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin. |
| 10 | 3 | Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. |
| 10 | 4 | Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa. |
| 10 | 5 | Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää. |
| 10 | 6 | Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen". |
| 10 | 7 | Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla. |
| 10 | 8 | Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta. |
| 10 | 9 | Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa. |
| 10 | 10 | Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä. |
| 10 | 11 | Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe". |
| 10 | 12 | Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia. |
| 10 | 13 | Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?" |
| 10 | 14 | Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja. |
| 10 | 15 | Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä. |
| 10 | 16 | Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa. |
| 10 | 17 | Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi, |
| 10 | 18 | auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan. |
| 11 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan; kuinka te sanotte minulle: "Paetkaa vuorellenne niinkuin linnut! |
| 11 | 2 | Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa, ovat panneet nuolensa jänteelle oikeamielisiä pimeässä ampuaksensa. |
| 11 | 3 | Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?" |
| 11 | 4 | Herra pyhässä temppelissänsä, Herra, jonka istuin on taivaassa-hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset; |
| 11 | 5 | Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa. |
| 11 | 6 | Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa osa. |
| 11 | 7 | Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa. |
| 12 | 1 | Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. (H12:2) Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta. |
| 12 | 2 | (H12:3) He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin. |
| 12 | 3 | (H12:4) Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu, |
| 12 | 4 | (H12:5) ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?" |
| 12 | 5 | (H12:6) "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee". |
| 12 | 6 | (H12:7) Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. |
| 12 | 7 | (H12:8) Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. |
| 12 | 8 | (H12:9) Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa. |
| 13 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. |
| 13 | 2 | Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? |
| 13 | 3 | Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan? |
| 13 | 4 | Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan, |
| 13 | 5 | ettei minun viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun. |
| 13 | 6 | Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin. |
| 14 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on. |
| 14 | 2 | Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. |
| 14 | 3 | Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään. |
| 14 | 4 | Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa? |
| 14 | 5 | Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa. |
| 14 | 6 | Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa. |
| 14 | 7 | Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee. |
| 15 | 1 | Daavidin virsi. Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? |
| 15 | 2 | Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; |
| 15 | 3 | joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi; |
| 15 | 4 | joka halveksuu hylkiötä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa; joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen; |
| 15 | 5 | joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju. |
| 16 | 1 | Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan. |
| 16 | 2 | Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää"; |
| 16 | 3 | ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni". |
| 16 | 4 | Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä. |
| 16 | 5 | Herra on minun pelto-ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani. |
| 16 | 6 | Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani. |
| 16 | 7 | Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. |
| 16 | 8 | Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. |
| 16 | 9 | Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. |
| 16 | 10 | Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. |
| 16 | 11 | Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti. |
| 17 | 1 | Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta. |
| 17 | 2 | Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on. |
| 17 | 3 | Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos. |
| 17 | 4 | Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä. |
| 17 | 5 | Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju. |
| 17 | 6 | Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni. |
| 17 | 7 | Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi. |
| 17 | 8 | Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan |
| 17 | 9 | jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat. |
| 17 | 10 | He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen. |
| 17 | 11 | He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan. |
| 17 | 12 | Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy. |
| 17 | 13 | Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista, |
| 17 | 14 | kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen. |
| 17 | 15 | Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella. |
| 18 | 1 | Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. (H18:2) Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, |
| 18 | 2 | (H18:3) Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. |
| 18 | 3 | (H18:4) Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. |
| 18 | 4 | (H18:5) Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. |
| 18 | 5 | (H18:6) Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. |
| 18 | 6 | (H18:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. |
| 18 | 7 | (H18:8) Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. |
| 18 | 8 | (H18:9) Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. |
| 18 | 9 | (H18:10) Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. |
| 18 | 10 | (H18:11) Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; |
| 18 | 11 | (H18:12) hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet. |
| 18 | 12 | (H18:13) Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi. |
| 18 | 13 | (H18:14) Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. |
| 18 | 14 | (H18:15) Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät. |
| 18 | 15 | (H18:16). Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta. |
| 18 | 16 | (H18:17) Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; |
| 18 | 17 | (H18:18) hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. |
| 18 | 18 | (H18:19) He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. |
| 18 | 19 | (H18:20) Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. |
| 18 | 20 | (H18:21) Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. |
| 18 | 21 | (H18:22) Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. |
| 18 | 22 | (H18:23) Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää. |
| 18 | 23 | (H18:24) Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. |
| 18 | 24 | (H18:25) Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä. |
| 18 | 25 | (H18:26) Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton; |
| 18 | 26 | (H18:27) puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. |
| 18 | 27 | (H18:28) Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas. |
| 18 | 28 | (H18:29) Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni. |
| 18 | 29 | (H18:30) Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. |
| 18 | 30 | (H18:31) Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. |
| 18 | 31 | (H18:32) Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme- |
| 18 | 32 | (H18:33) se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi, |
| 18 | 33 | (H18:34) tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, |
| 18 | 34 | (H18:35) joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään! |
| 18 | 35 | (H18:36) Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi. |
| 18 | 36 | (H18:37) Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. |
| 18 | 37 | (H18:38) Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun; |
| 18 | 38 | (H18:39) minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle. |
| 18 | 39 | (H18:40) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. |
| 18 | 40 | (H18:41) Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan. |
| 18 | 41 | (H18:42) He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa. |
| 18 | 42 | (H18:43) Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle. |
| 18 | 43 | (H18:44) Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. |
| 18 | 44 | (H18:45) Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni. |
| 18 | 45 | (H18:46) Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa. |
| 18 | 46 | (H18:47) Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala, |
| 18 | 47 | (H18:48) Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle; |
| 18 | 48 | (H18:49) sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. |
| 18 | 49 | (H18:50) Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, |
| 18 | 50 | (H18:51) sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti. |
| 19 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H19:2) Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. |
| 19 | 2 | (H19:3) Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle. |
| 19 | 3 | (H19:4) Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi. |
| 19 | 4 | (H19:5) Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan. |
| 19 | 5 | (H19:6) Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan. |
| 19 | 6 | (H19:7) Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä. |
| 19 | 7 | (H19:8) Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. |
| 19 | 8 | (H19:9) Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. |
| 19 | 9 | (H19:10) Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. |
| 19 | 10 | (H19:11) Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. |
| 19 | 11 | (H19:12) Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka. |
| 19 | 12 | (H19:13) Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini. |
| 19 | 13 | (H19:14) Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas. |
| 19 | 14 | (H19:15) Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani. |
| 20 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H20:2) Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. |
| 20 | 2 | (H20:3) Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista. |
| 20 | 3 | (H20:4) Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela. |
| 20 | 4 | (H20:5) Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi. |
| 20 | 5 | (H20:6) Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi. |
| 20 | 6 | (H20:7) Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla. |
| 20 | 7 | (H20:8) Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä. |
| 20 | 8 | (H20:9) He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. |
| 20 | 9 | (H20:10) Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme. |
| 21 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H21:2) Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi! |
| 21 | 2 | (H21:3) Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela. |
| 21 | 3 | (H21:4) Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun. |
| 21 | 4 | (H21:5) Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen. |
| 21 | 5 | (H21:6) Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella. |
| 21 | 6 | (H21:7) Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä. |
| 21 | 7 | (H21:8) Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi. |
| 21 | 8 | (H21:9) Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi. |
| 21 | 9 | (H21:10) Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät. |
| 21 | 10 | (H21:11) Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta. |
| 21 | 11 | (H21:12) Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi; |
| 21 | 12 | (H21:13) sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä. |
| 21 | 13 | (H21:14) Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi. |
| 22 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. (H22:2) Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? |
| 22 | 2 | (H22:3) Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. |
| 22 | 3 | (H22:4) Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä. |
| 22 | 4 | (H22:5) Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. |
| 22 | 5 | (H22:6) He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään. |
| 22 | 6 | (H22:7) Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. |
| 22 | 7 | (H22:8) Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: |
| 22 | 8 | (H22:9) "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." |
| 22 | 9 | (H22:10) Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; |
| 22 | 10 | (H22:11) sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. |
| 22 | 11 | (H22:12) Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole. |
| 22 | 12 | (H22:13) Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut, |
| 22 | 13 | (H22:14) avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat. |
| 22 | 14 | (H22:15) Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. |
| 22 | 15 | (H22:16) Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. |
| 22 | 16 | (H22:17) Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat. |
| 22 | 17 | (H22:18) Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; |
| 22 | 18 | (H22:19) he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. |
| 22 | 19 | (H22:20) Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. |
| 22 | 20 | (H22:21) Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. |
| 22 | 21 | (H22:22) Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle. |
| 22 | 22 | (H22:23) Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. |
| 22 | 23 | (H22:24) Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. |
| 22 | 24 | (H22:25) Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. |
| 22 | 25 | (H22:26) Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä. |
| 22 | 26 | (H22:27) Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti. |
| 22 | 27 | (H22:28) Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä; |
| 22 | 28 | (H22:29) sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. |
| 22 | 29 | (H22:30) Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. |
| 22 | 30 | (H22:31) Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. |
| 22 | 31 | (H22:32) He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt. |
| 23 | 1 | Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. |
| 23 | 2 | Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. |
| 23 | 3 | Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. |
| 23 | 4 | Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. |
| 23 | 5 | Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. |
| 23 | 6 | Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. |
| 24 | 1 | Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. |
| 24 | 2 | Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle. |
| 24 | 3 | Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? |
| 24 | 4 | Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. |
| 24 | 5 | Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. |
| 24 | 6 | Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, -tämä on Jaakob. Sela. |
| 24 | 7 | Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! |
| 24 | 8 | Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa. |
| 24 | 9 | Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! |
| 24 | 10 | Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela. |
| 25 | 1 | Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni, |
| 25 | 2 | Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. |
| 25 | 3 | Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat. |
| 25 | 4 | Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. |
| 25 | 5 | Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää. |
| 25 | 6 | Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta. |
| 25 | 7 | Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra. |
| 25 | 8 | Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle. |
| 25 | 9 | Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä. |
| 25 | 10 | Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa. |
| 25 | 11 | Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri. |
| 25 | 12 | Kuka on se mies, joka Herraa pelkää-sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava. |
| 25 | 13 | Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. |
| 25 | 14 | Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa. |
| 25 | 15 | Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta. |
| 25 | 16 | Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja. |
| 25 | 17 | Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani. |
| 25 | 18 | Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi. |
| 25 | 19 | Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla. |
| 25 | 20 | Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan. |
| 25 | 21 | Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan. |
| 25 | 22 | Jumala, vapahda Israel kaikista ahdistuksistansa. |
| 26 | 1 | Daavidin virsi. Auta minut oikeuteeni, Herra, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan. |
| 26 | 2 | Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele minun munaskuuni ja sydämeni. |
| 26 | 3 | Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi. |
| 26 | 4 | En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa. |
| 26 | 5 | Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa. |
| 26 | 6 | Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra, |
| 26 | 7 | antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi. |
| 26 | 8 | Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu. |
| 26 | 9 | Älä tempaa pois minun sieluani syntisten kanssa äläkä minun henkeäni verenvuodattajain kanssa, |
| 26 | 10 | joiden käsiä ilkityö tahraa, joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä. |
| 26 | 11 | Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen. |
| 26 | 12 | Minun jalkani seisoo tasaisella maalla; seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa. |
| 27 | 1 | Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen! |
| 27 | 2 | Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat. |
| 27 | 3 | Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa. |
| 27 | 4 | Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä. |
| 27 | 5 | Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle. |
| 27 | 6 | Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan. |
| 27 | 7 | Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle. |
| 27 | 8 | Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Herra, minä etsin sinun kasvojasi. |
| 27 | 9 | Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. |
| 27 | 10 | Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa. |
| 27 | 11 | Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden. |
| 27 | 12 | Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa. |
| 27 | 13 | Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa. |
| 27 | 14 | Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. |
| 28 | 1 | Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet. |
| 28 | 2 | Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua avuksi huudan, kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhintäsi kohti. |
| 28 | 3 | Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus. |
| 28 | 4 | Anna heille heidän työnsä mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan; anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet. |
| 28 | 5 | Sillä eivät he ota vaaria Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät, älköönkä heitä rakentako. |
| 28 | 6 | Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen. |
| 28 | 7 | Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän. |
| 28 | 8 | Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva. |
| 28 | 9 | Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti. |
| 29 | 1 | Daavidin virsi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. |
| 29 | 2 | Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa. |
| 29 | 3 | Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä. |
| 29 | 4 | Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti. |
| 29 | 5 | Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit. |
| 29 | 6 | Hän hypittää niitä niinkuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia niinkuin nuorta villihärkää. |
| 29 | 7 | Herran ääni halkoo tulen liekit. |
| 29 | 8 | Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan. |
| 29 | 9 | Herran ääni saattaa peurat poikimaan, se raastaa paljaiksi metsät. Ja kaikki hänen temppelissänsä sanoo: "Kunnia!" |
| 29 | 10 | Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti. |
| 29 | 11 | Herra antaa kansallensa väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla. |
| 30 | 1 | Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu. (H30:2) Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta. |
| 30 | 2 | (H30:3) Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut. |
| 30 | 3 | (H30:4) Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta. |
| 30 | 4 | (H30:5) Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä. |
| 30 | 5 | (H30:6) Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo. |
| 30 | 6 | (H30:7) Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju". |
| 30 | 7 | (H30:8) Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin. |
| 30 | 8 | (H30:9) Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin: |
| 30 | 9 | (H30:10) "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? |
| 30 | 10 | (H30:11) Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani." |
| 30 | 11 | (H30:12) Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, |
| 30 | 12 | (H30:13) että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti. |
| 31 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H31:2) Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi. |
| 31 | 2 | (H31:3) Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat. |
| 31 | 3 | (H31:4) Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat. |
| 31 | 4 | (H31:5) Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani. |
| 31 | 5 | (H31:6) Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala. |
| 31 | 6 | (H31:7) Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan. |
| 31 | 7 | (H31:8) Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, |
| 31 | 8 | (H31:9) etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle. |
| 31 | 9 | (H31:10) Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini. |
| 31 | 10 | (H31:11). Sillä minun elämäni kuluu murheessa ja minun vuoteni huokauksissa. Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet. |
| 31 | 11 | (H31:12) Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua. |
| 31 | 12 | (H31:13) Minä olen unhottunut ihmisten mielistä niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia. |
| 31 | 13 | (H31:14) Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenänsä pitävät neuvoa minua vastaan, aikovat ottaa minulta hengen. |
| 31 | 14 | (H31:15) Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet minun Jumalani". |
| 31 | 15 | (H31:16) Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani. |
| 31 | 16 | (H31:17) Valista kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi. |
| 31 | 17 | (H31:18) Herra, älä salli minun tulla häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään, vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan. |
| 31 | 18 | (H31:19) Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti. |
| 31 | 19 | (H31:20) Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! |
| 31 | 20 | (H31:21) Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta. |
| 31 | 21 | (H31:22) Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. |
| 31 | 22 | (H31:23) Minä sanoin hädässäni: "Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin. |
| 31 | 23 | (H31:24) Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin. |
| 31 | 24 | (H31:25) Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte. |
| 32 | 1 | Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! |
| 32 | 2 | Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! |
| 32 | 3 | Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. |
| 32 | 4 | Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela. |
| 32 | 5 | Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela. |
| 32 | 6 | Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu. |
| 32 | 7 | Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela. |
| 32 | 8 | "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee". |
| 32 | 9 | Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty. |
| 32 | 10 | Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo. |
| 32 | 11 | Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset. |
| 33 | 1 | Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää. |
| 33 | 2 | Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla. |
| 33 | 3 | Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti. |
| 33 | 4 | Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa. |
| 33 | 5 | Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa. |
| 33 | 6 | Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä. |
| 33 | 7 | Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin. |
| 33 | 8 | Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat. |
| 33 | 9 | Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty. |
| 33 | 10 | Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet. |
| 33 | 11 | Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun. |
| 33 | 12 | Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut! |
| 33 | 13 | Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; |
| 33 | 14 | asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita, |
| 33 | 15 | hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa. |
| 33 | 16 | Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa. |
| 33 | 17 | Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys. |
| 33 | 18 | Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, |
| 33 | 19 | pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. |
| 33 | 20 | Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. |
| 33 | 21 | Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä. |
| 33 | 22 | Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun. |
| 34 | 1 | Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. (H34:2) Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani. |
| 34 | 2 | (H34:3) Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat. |
| 34 | 3 | (H34:4) Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä. |
| 34 | 4 | (H34:5) Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. |
| 34 | 5 | (H34:6) Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. |
| 34 | 6 | (H34:7) Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. |
| 34 | 7 | (H34:8) Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. |
| 34 | 8 | (H34:9) Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! |
| 34 | 9 | (H34:10) Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu. |
| 34 | 10 | (H34:11) Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu. |
| 34 | 11 | (H34:12) Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan. |
| 34 | 12 | (H34:13) Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: |
| 34 | 13 | (H34:14) varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; |
| 34 | 14 | (H34:15) vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. |
| 34 | 15 | (H34:16) Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa. |
| 34 | 16 | (H34:17) Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa. |
| 34 | 17 | (H34:18) Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. |
| 34 | 18 | (H34:19) Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. |
| 34 | 19 | (H34:20) Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. |
| 34 | 20 | (H34:21) Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru. |
| 34 | 21 | (H34:22) Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi. |
| 34 | 22 | (H34:23) Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi. |
| 35 | 1 | Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat. |
| 35 | 2 | Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni. |
| 35 | 3 | Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi". |
| 35 | 4 | Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat. |
| 35 | 5 | Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan; |
| 35 | 6 | heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa. |
| 35 | 7 | Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan. |
| 35 | 8 | Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa. |
| 35 | 9 | Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa. |
| 35 | 10 | Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?" |
| 35 | 11 | Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä. |
| 35 | 12 | He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo. |
| 35 | 13 | Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa. |
| 35 | 14 | Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa. |
| 35 | 15 | Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä, |
| 35 | 16 | nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa. |
| 35 | 17 | Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista. |
| 35 | 18 | Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä. |
| 35 | 19 | Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat. |
| 35 | 20 | Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan. |
| 35 | 21 | He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!" |
| 35 | 22 | Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana! |
| 35 | 23 | Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani. |
| 35 | 24 | Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita. |
| 35 | 25 | Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet". |
| 35 | 26 | Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan. |
| 35 | 27 | Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta". |
| 35 | 28 | Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää. |
| 36 | 1 | Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi. (H36:2) Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä. |
| 36 | 2 | (H36:3) Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin. |
| 36 | 3 | (H36:4) Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on. |
| 36 | 4 | (H36:5) Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa. |
| 36 | 5 | (H36:6) Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. |
| 36 | 6 | (H36:7) Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. |
| 36 | 7 | (H36:8) Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa. |
| 36 | 8 | (H36:9) Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. |
| 36 | 9 | (H36:10) Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden. |
| 36 | 10 | (H36:11) Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille. |
| 36 | 11 | (H36:12) Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako. |
| 36 | 12 | (H36:13) Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta. |
| 37 | 1 | Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. |
| 37 | 2 | Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho. |
| 37 | 3 | Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; |
| 37 | 4 | silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. |
| 37 | 5 | Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. |
| 37 | 6 | Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän. |
| 37 | 7 | Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo. |
| 37 | 8 | Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. |
| 37 | 9 | Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan. |
| 37 | 10 | Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. |
| 37 | 11 | Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. |
| 37 | 12 | Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa; |
| 37 | 13 | mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan. |
| 37 | 14 | Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä. |
| 37 | 15 | Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät. |
| 37 | 16 | Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous. |
| 37 | 17 | Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita. |
| 37 | 18 | Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti. |
| 37 | 19 | Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää. |
| 37 | 20 | Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu. |
| 37 | 21 | Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias. |
| 37 | 22 | Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään. |
| 37 | 23 | Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. |
| 37 | 24 | Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä. |
| 37 | 25 | Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää. |
| 37 | 26 | Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi. |
| 37 | 27 | Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti. |
| 37 | 28 | Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään. |
| 37 | 29 | Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti. |
| 37 | 30 | Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja. |
| 37 | 31 | Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju. |
| 37 | 32 | Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa. |
| 37 | 33 | Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa. |
| 37 | 34 | Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään. |
| 37 | 35 | Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen. |
| 37 | 36 | Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt. |
| 37 | 37 | Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus, |
| 37 | 38 | mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois. |
| 37 | 39 | Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana. |
| 37 | 40 | Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen. |
| 38 | 1 | Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. (H38:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua. |
| 38 | 2 | (H38:3) Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua. |
| 38 | 3 | (H38:4) Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden. |
| 38 | 4 | (H38:5) Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. |
| 38 | 5 | (H38:6) Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden. |
| 38 | 6 | (H38:7) Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. |
| 38 | 7 | (H38:8) Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa. |
| 38 | 8 | (H38:9) Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. |
| 38 | 9 | (H38:10) Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa. |
| 38 | 10 | (H38:11) Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt. |
| 38 | 11 | (H38:12) Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana. |
| 38 | 12 | (H38:13) Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät. |
| 38 | 13 | (H38:14) Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. |
| 38 | 14 | (H38:15) Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole. |
| 38 | 15 | (H38:16) Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani. |
| 38 | 16 | (H38:17) Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu. |
| 38 | 17 | (H38:18) Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni; |
| 38 | 18 | (H38:19) sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden. |
| 38 | 19 | (H38:20) Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat, |
| 38 | 20 | (H38:21) jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin. |
| 38 | 21 | (H38:22) Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta. |
| 38 | 22 | (H38:23) Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni. |
| 39 | 1 | Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. (H39:2) Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni." |
| 39 | 2 | (H39:3) Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi. |
| 39 | 3 | (H39:4) Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin. |
| 39 | 4 | (H39:5) Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen. |
| 39 | 5 | (H39:6) Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela. |
| 39 | 6 | (H39:7) Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa. |
| 39 | 7 | (H39:8) Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni. |
| 39 | 8 | (H39:9) Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi. |
| 39 | 9 | (H39:10) Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit. |
| 39 | 10 | (H39:11) Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen. |
| 39 | 11 | (H39:12) Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela. |
| 39 | 12 | (H39:13) Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin. |
| 39 | 13 | (H39:14) Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole. |
| 40 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H40:2) Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. |
| 40 | 2 | (H40:3) Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. |
| 40 | 3 | (H40:4) Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan. |
| 40 | 4 | (H40:5) Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät! |
| 40 | 5 | (H40:6) Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan. |
| 40 | 6 | (H40:7) Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. |
| 40 | 7 | (H40:8) Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. |
| 40 | 8 | (H40:9) Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni." |
| 40 | 9 | (H40:10) Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät. |
| 40 | 10 | (H40:11) Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta. |
| 40 | 11 | (H40:12) Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina. |
| 40 | 12 | (H40:13) Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt. |
| 40 | 13 | (H40:14) Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni. |
| 40 | 14 | (H40:15) Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta. |
| 40 | 15 | (H40:16) Tyrmistykööt häpeästänsä ne, jotka minulle sanovat: "Kas niin, kas niin!" |
| 40 | 16 | (H40:17) Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!" |
| 40 | 17 | (H40:18) Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy. |
| 41 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H41:2) Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä. |
| 41 | 2 | (H41:3) Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle. |
| 41 | 3 | (H41:4) Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat. |
| 41 | 4 | (H41:5) Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan". |
| 41 | 5 | (H41:6) Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?" |
| 41 | 6 | (H41:7) Ja jos joku tulee minua katsomaan, puhuu hän petosta; hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä, hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä. |
| 41 | 7 | (H41:8) Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankitsevat minulle pahaa: |
| 41 | 8 | (H41:9) "Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse". |
| 41 | 9 | (H41:10) Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan. |
| 41 | 10 | (H41:11) Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös, pystyyn, niin minä sen heille maksan. |
| 41 | 11 | (H41:12) Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita. |
| 41 | 12 | (H41:13) Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan. |
| 41 | 13 | (H41:14) Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen. |
| 42 | 1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. (H42:2) Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. |
| 42 | 2 | (H42:3) Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen? |
| 42 | 3 | (H42:4) Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?" |
| 42 | 4 | (H42:5) Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta. |
| 42 | 5 | (H42:6) Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta. |
| 42 | 6 | (H42:7) Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella. |
| 42 | 7 | (H42:8) Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni. |
| 42 | 8 | (H42:9) Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa. |
| 42 | 9 | (H42:10) Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?" |
| 42 | 10 | (H42:11) Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?" |
| 42 | 11 | (H42:12) Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani. |
| 43 | 1 | Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä. |
| 43 | 2 | Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana? |
| 43 | 3 | Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi, |
| 43 | 4 | että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani. |
| 43 | 5 | Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani. |
| 44 | 1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. (H44:2) Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä. |
| 44 | 2 | (H44:3) Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit. |
| 44 | 3 | (H44:4) Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt. |
| 44 | 4 | (H44:5) Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu. |
| 44 | 5 | (H44:6) Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme. |
| 44 | 6 | (H44:7) Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta; |
| 44 | 7 | (H44:8) vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään. |
| 44 | 8 | (H44:9) Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela. |
| 44 | 9 | (H44:10) Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa. |
| 44 | 10 | (H44:11) Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista. |
| 44 | 11 | (H44:12) Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan. |
| 44 | 12 | (H44:13) Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt. |
| 44 | 13 | (H44:14) Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi. |
| 44 | 14 | (H44:15) Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille. |
| 44 | 15 | (H44:16) Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut, |
| 44 | 16 | (H44:17) herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden. |
| 44 | 17 | (H44:18) Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet. |
| 44 | 18 | (H44:19) Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet. |
| 44 | 19 | (H44:20) Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä. |
| 44 | 20 | (H44:21) Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen, |
| 44 | 21 | (H44:22) eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet? |
| 44 | 22 | (H44:23) Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina. |
| 44 | 23 | (H44:24) Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää. |
| 44 | 24 | (H44:25) Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme? |
| 44 | 25 | (H44:26) Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan. |
| 44 | 26 | (H44:27) Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden. |
| 45 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; koorahilaisten mietevirsi; laulu rakkaudesta. (H45:2) Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä. |
| 45 | 2 | (H45:3) Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti. |
| 45 | 3 | (H45:4) Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi. |
| 45 | 4 | (H45:5) Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja. |
| 45 | 5 | (H45:6) Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään. |
| 45 | 6 | (H45:7) Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. |
| 45 | 7 | (H45:8) Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi. |
| 45 | 8 | (H45:9) Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista. |
| 45 | 9 | (H45:10) Kuningasten tyttäriä on sinun kaunistuksenasi, kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa. |
| 45 | 10 | (H45:11) Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone, |
| 45 | 11 | (H45:12) ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi, sillä hän on sinun herrasi. Kumarra häntä. |
| 45 | 12 | (H45:13) Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan sinun suosiotasi. |
| 45 | 13 | (H45:14) Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa. |
| 45 | 14 | (H45:15) Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan tykö. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan sinun tykösi. |
| 45 | 15 | (H45:16) Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin. |
| 45 | 16 | (H45:17) Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan. |
| 45 | 17 | (H45:18) Minä teen sinun nimesi kuuluksi suvusta sukuun; sentähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti. |
| 46 | 1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. (H46:2) Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. |
| 46 | 2 | (H46:3) Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, |
| 46 | 3 | (H46:4) vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela. |
| 46 | 4 | (H46:5) Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. |
| 46 | 5 | (H46:6) Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa. |
| 46 | 6 | (H46:7) Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa. |
| 46 | 7 | (H46:8) Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela. |
| 46 | 8 | (H46:9) Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: |
| 46 | 9 | (H46:10) hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. |
| 46 | 10 | (H46:11) "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä." |
| 46 | 11 | (H46:12) Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela. |
| 47 | 1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. (H47:2) Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto. |
| 47 | 2 | (H47:3) Sillä Herra on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas. |
| 47 | 3 | (H47:4) Hän kukistaa kansat meidän allemme ja kansakunnat jalkaimme alle. |
| 47 | 4 | (H47:5) Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela. |
| 47 | 5 | (H47:6) Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa. |
| 47 | 6 | (H47:7) Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa. |
| 47 | 7 | (H47:8) Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi. |
| 47 | 8 | (H47:9) Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa. |
| 47 | 9 | (H47:10) Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan; hän on ylen korkea. |
| 48 | 1 | Laulu, koorahilaisten virsi. (H48:2) Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. |
| 48 | 2 | (H48:3) Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. |
| 48 | 3 | (H48:4) Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu. |
| 48 | 4 | (H48:5) Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. |
| 48 | 5 | (H48:6) Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. |
| 48 | 6 | (H48:7) Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen. |
| 48 | 7 | (H48:8) Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat. |
| 48 | 8 | (H48:9) Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela. |
| 48 | 9 | (H48:10) Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi. |
| 48 | 10 | (H48:11) Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä. |
| 48 | 11 | (H48:12) Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi. |
| 48 | 12 | (H48:13) Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit. |
| 48 | 13 | (H48:14) Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle. |
| 48 | 14 | (H48:15) Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti. |
| 49 | 1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. (H49:2) Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki, |
| 49 | 2 | (H49:3) sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. |
| 49 | 3 | (H49:4) Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä. |
| 49 | 4 | (H49:5) Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen. |
| 49 | 5 | (H49:6) Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut? |
| 49 | 6 | (H49:7) He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. |
| 49 | 7 | (H49:8) Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. |
| 49 | 8 | (H49:9) Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, |
| 49 | 9 | (H49:10) että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. |
| 49 | 10 | (H49:11) Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. |
| 49 | 11 | (H49:12) He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. |
| 49 | 12 | (H49:13) Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. |
| 49 | 13 | (H49:14) Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. |
| 49 | 14 | (H49:15) Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. |
| 49 | 15 | (H49:16) Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. |
| 49 | 16 | (H49:17) Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. |
| 49 | 17 | (H49:18) Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä. |
| 49 | 18 | (H49:19) Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, |
| 49 | 19 | (H49:20) täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. |
| 49 | 20 | (H49:21) Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. |
| 50 | 1 | Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun. |
| 50 | 2 | Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa. |
| 50 | 3 | Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. |
| 50 | 4 | Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa: |
| 50 | 5 | "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton". |
| 50 | 6 | Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela. |
| 50 | 7 | "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi. |
| 50 | 8 | En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni. |
| 50 | 9 | En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi. |
| 50 | 10 | Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. |
| 50 | 11 | Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni. |
| 50 | 12 | Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on. |
| 50 | 13 | Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta? |
| 50 | 14 | Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. |
| 50 | 15 | Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." |
| 50 | 16 | Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? |
| 50 | 17 | Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! |
| 50 | 18 | Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa. |
| 50 | 19 | Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. |
| 50 | 20 | Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa. |
| 50 | 21 | Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen. |
| 50 | 22 | Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa. |
| 50 | 23 | Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden." |
| 51 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, (H51:2) kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan. (H51:3) Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. |
| 51 | 2 | (H51:4) Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. |
| 51 | 3 | (H51:5) Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. |
| 51 | 4 | (H51:6) Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. |
| 51 | 5 | (H51:7) Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. |
| 51 | 6 | (H51:8) Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. |
| 51 | 7 | (H51:9) Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. |
| 51 | 8 | (H51:10) Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. |
| 51 | 9 | (H51:11) Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. |
| 51 | 10 | (H51:12) Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. |
| 51 | 11 | (H51:13) Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. |
| 51 | 12 | (H51:14) Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. |
| 51 | 13 | (H51:15) Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. |
| 51 | 14 | (H51:16) Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. |
| 51 | 15 | (H51:17) Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. |
| 51 | 16 | (H51:18) Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. |
| 51 | 17 | (H51:19) Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. |
| 51 | 18 | (H51:20) Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit. |
| 51 | 19 | (H51:21) Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi. |
| 52 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi, (H52:2) kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon". (H52:3) Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati. |
| 52 | 2 | (H52:4) Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä. |
| 52 | 3 | (H52:5) Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela. |
| 52 | 4 | (H52:6) Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli. |
| 52 | 5 | (H52:7) Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela. |
| 52 | 6 | (H52:8) Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä: |
| 52 | 7 | (H52:9) "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä". |
| 52 | 8 | (H52:10) Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. |
| 52 | 9 | (H52:11) Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä. |
| 53 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; Daavidin mietevirsi. (H53:2) Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on. |
| 53 | 2 | (H53:3) Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. |
| 53 | 3 | (H53:4) Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. |
| 53 | 4 | (H53:5) Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä avuksensa huuda Jumalaa? |
| 53 | 5 | (H53:6) Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät. |
| 53 | 6 | (H53:7) Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee. |
| 54 | 1 | Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi, (H54:2) kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee meidän luonamme". (H54:3) Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja minun asiani väkevyydelläsi. |
| 54 | 2 | (H54:4) Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat. |
| 54 | 3 | (H54:5) Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät minun henkeäni, eivät he pidä Jumalaa silmäinsä edessä. Sela. |
| 54 | 4 | (H54:6) Katso, Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki. |
| 54 | 5 | (H54:7) Kohdatkoon paha minun vihamiehiäni, hävitä heidät uskollisuudessasi. |
| 54 | 6 | (H54:8) Niin minä alttiisti sinulle uhraan, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä. |
| 54 | 7 | (H54:9) Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja minun silmäni saa mielikseen katsella vihollisiani. |
| 55 | 1 | Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. (H55:2) Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon. |
| 55 | 2 | (H55:3) Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan, |
| 55 | 3 | (H55:4) koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat. |
| 55 | 4 | (H55:5) Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. |
| 55 | 5 | (H55:6) Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut. |
| 55 | 6 | (H55:7) Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon! |
| 55 | 7 | (H55:8) Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela. |
| 55 | 8 | (H55:9) Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta. |
| 55 | 9 | (H55:10) Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa. |
| 55 | 10 | (H55:11) Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä. |
| 55 | 11 | (H55:12) Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta. |
| 55 | 12 | (H55:13) Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä; |
| 55 | 13 | (H55:14) vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni, |
| 55 | 14 | (H55:15) jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa! |
| 55 | 15 | (H55:16) Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. |
| 55 | 16 | (H55:17) Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut. |
| 55 | 17 | (H55:18) Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni. |
| 55 | 18 | (H55:19) Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan. |
| 55 | 19 | (H55:20) Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa. |
| 55 | 20 | (H55:21) Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa. |
| 55 | 21 | (H55:22) Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat. |
| 55 | 22 | (H55:23) Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua. |
| 55 | 23 | (H55:24) Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun. |
| 56 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa". Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa. (H56:2) Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua. |
| 56 | 2 | (H56:3) Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan. |
| 56 | 3 | (H56:4) Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun. |
| 56 | 4 | (H56:5) Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi? |
| 56 | 5 | (H56:6) Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa. |
| 56 | 6 | (H56:7) He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni. |
| 56 | 7 | (H56:8) Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan. |
| 56 | 8 | (H56:9) Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi. |
| 56 | 9 | (H56:10) Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani. |
| 56 | 10 | (H56:11) Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. |
| 56 | 11 | (H56:12) Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi? |
| 56 | 12 | (H56:13) Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit. |
| 56 | 13 | (H56:14) Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa. |
| 57 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan. (H57:2) Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse. |
| 57 | 2 | (H57:3) Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen. |
| 57 | 3 | (H57:4) Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa. |
| 57 | 4 | (H57:5) Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka. |
| 57 | 5 | (H57:6) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan. |
| 57 | 6 | (H57:7) Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela. |
| 57 | 7 | (H57:8) Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa. |
| 57 | 8 | (H57:9) Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon. |
| 57 | 9 | (H57:10) Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä. |
| 57 | 10 | (H57:11) Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti. |
| 57 | 11 | (H57:12) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan. |
| 58 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu. (H58:2) Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset? |
| 58 | 2 | (H58:3) Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa. |
| 58 | 3 | (H58:4) Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta. |
| 58 | 4 | (H58:5) Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee, |
| 58 | 5 | (H58:6) ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja. |
| 58 | 6 | (H58:7) Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat. |
| 58 | 7 | (H58:8) Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät. |
| 58 | 8 | (H58:9) Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe. |
| 58 | 9 | (H58:10) Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin. |
| 58 | 10 | (H58:11) Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä. |
| 58 | 11 | (H58:12) Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä". |
| 59 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet. (H59:2) Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan. |
| 59 | 2 | (H59:3) Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä. |
| 59 | 3 | (H59:4) Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra. |
| 59 | 4 | (H59:5) Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso. |
| 59 | 5 | (H59:6) Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela. |
| 59 | 6 | (H59:7) He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia. |
| 59 | 7 | (H59:8) Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?" |
| 59 | 8 | (H59:9) Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi. |
| 59 | 9 | (H59:10) Sinä, minun väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on minun linnani. |
| 59 | 10 | (H59:11) Minun armollinen Jumalani käy minua kohden, Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani. |
| 59 | 11 | (H59:12) Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unhottaisi. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, meidän kilpemme. |
| 59 | 12 | (H59:13) Minkä he huulillaan puhuvat, sen he suullaan syntiä tekevät. Joutukoot he ylpeydessään kiinni kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat. |
| 59 | 13 | (H59:14) Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa, maan ääriin saakka. Sela. |
| 59 | 14 | (H59:15) He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia. |
| 59 | 15 | (H59:16) He harhailevat ruuan haussa; elleivät tule ravituiksi, he murisevat. |
| 59 | 16 | (H59:17) Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä. |
| 59 | 17 | (H59:18) Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani. |
| 60 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, (H60:2) kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. (H60:3) Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme. |
| 60 | 2 | (H60:4) Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu. |
| 60 | 3 | (H60:5) Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä. |
| 60 | 4 | (H60:6) Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela. |
| 60 | 5 | (H60:7) Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille. |
| 60 | 6 | (H60:8) Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson. |
| 60 | 7 | (H60:9) Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani. |
| 60 | 8 | (H60:10) Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto. |
| 60 | 9 | (H60:11) Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin? |
| 60 | 10 | (H60:12) Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa! |
| 60 | 11 | (H60:13) Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. |
| 60 | 12 | (H60:14) Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan. |
| 61 | 1 | Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. (H61:2) Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni. |
| 61 | 2 | (H61:3) Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea. |
| 61 | 3 | (H61:4) Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan. |
| 61 | 4 | (H61:5) Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan. Sela. |
| 61 | 5 | (H61:6) Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät. |
| 61 | 6 | (H61:7) Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin; hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen. |
| 61 | 7 | (H61:8) Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä; säädä armo ja totuus häntä varjelemaan. |
| 61 | 8 | (H61:9) Niin minä veisaan iankaikkisesti sinun nimesi kiitosta, täytän lupaukseni päivästä päivään. |
| 62 | 1 | Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. (H62:2) Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu. |
| 62 | 2 | (H62:3) Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju. |
| 62 | 3 | (H62:4) Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri? |
| 62 | 4 | (H62:5) He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela. |
| 62 | 5 | (H62:6) Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. |
| 62 | 6 | (H62:7) Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. |
| 62 | 7 | (H62:8) Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. |
| 62 | 8 | (H62:9) Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela. |
| 62 | 9 | (H62:10) Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys. |
| 62 | 10 | (H62:11) Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö. |
| 62 | 11 | (H62:12) Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan. |
| 62 | 12 | (H62:13) Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan. |
| 63 | 1 | Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. (H63:2) Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. |
| 63 | 2 | (H63:3) Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi. |
| 63 | 3 | (H63:4) Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua. |
| 63 | 4 | (H63:5) Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi. |
| 63 | 5 | (H63:6) Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla, |
| 63 | 6 | (H63:7) kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. |
| 63 | 7 | (H63:8) Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen. |
| 63 | 8 | (H63:9) Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua. |
| 63 | 9 | (H63:10) Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin. |
| 63 | 10 | (H63:11) Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi. |
| 63 | 11 | (H63:12) Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan. |
| 64 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H64:2) Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta. |
| 64 | 2 | (H64:3) Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta, |
| 64 | 3 | (H64:4) jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat, |
| 64 | 4 | (H64:5) salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda. |
| 64 | 5 | (H64:6) He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?" |
| 64 | 6 | (H64:7) He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän. |
| 64 | 7 | (H64:8) Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut. |
| 64 | 8 | (H64:9) He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään. |
| 64 | 9 | (H64:10) Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa. |
| 64 | 10 | (H64:11) Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat. |
| 65 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu. (H65:2) Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus. |
| 65 | 2 | (H65:3) Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha. |
| 65 | 3 | (H65:4) Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme. |
| 65 | 4 | (H65:5) Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä. |
| 65 | 5 | (H65:6) Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, meidän autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva, |
| 65 | 6 | (H65:7) joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä; |
| 65 | 7 | (H65:8) sinä, joka asetat merten pauhinan ja niiden aaltojen pauhinan ja kansojen metelin, |
| 65 | 8 | (H65:9) niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät sinun ihmeitäsi; aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla. |
| 65 | 9 | (H65:10) Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan. |
| 65 | 10 | (H65:11) Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon. |
| 65 | 11 | (H65:12) Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta. |
| 65 | 12 | (H65:13) Erämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun. |
| 65 | 13 | (H65:14) Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan! |
| 66 | 1 | Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa, |
| 66 | 2 | veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys. |
| 66 | 3 | Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi. |
| 66 | 4 | Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. Sela. |
| 66 | 5 | Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan. |
| 66 | 6 | Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä. |
| 66 | 7 | Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. Sela. |
| 66 | 8 | Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä. |
| 66 | 9 | Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua. |
| 66 | 10 | Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan. |
| 66 | 11 | Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme. |
| 66 | 12 | Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. |
| 66 | 13 | Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni, |
| 66 | 14 | joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui. |
| 66 | 15 | Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. Sela. |
| 66 | 16 | Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt. |
| 66 | 17 | Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni. |
| 66 | 18 | Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi. |
| 66 | 19 | Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä. |
| 66 | 20 | Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa. |
| 67 | 1 | Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi, laulu. (H67:2) Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valistakoon kasvonsa meille, -Sela- |
| 67 | 2 | (H67:3) että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi, kaikissa pakanakansoissa sinun apusi. |
| 67 | 3 | (H67:4) Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt. |
| 67 | 4 | (H67:5) Iloitkoot ja riemuitkoot kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdatat kansakunnat maan päällä. Sela. |
| 67 | 5 | (H67:6) Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt. |
| 67 | 6 | (H67:7) Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme. |
| 67 | 7 | (H67:8) Siunatkoon meitä Jumala, ja peljätkööt häntä kaikki maan ääret. |
| 68 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu. (H68:2) Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. |
| 68 | 2 | (H68:3) Sinä hajotat heidät, niinkuin savu hajoaa; niinkuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä. |
| 68 | 3 | (H68:4) Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä, he ihastuvat ilosta. |
| 68 | 4 | (H68:5) Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä. |
| 68 | 5 | (H68:6) Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa, |
| 68 | 6 | (H68:7) Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa. |
| 68 | 7 | (H68:8) Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, -Sela- |
| 68 | 8 | (H68:9) niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä. |
| 68 | 9 | (H68:10) Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintömaasi; ja kun se oli näännyksissä, niin sinä virvoitit sen. |
| 68 | 10 | (H68:11) Sinun laumasi asettui siihen; hyvyydessäsi, Jumala, sinä sen kurjille valmistit. |
| 68 | 11 | (H68:12) Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko: |
| 68 | 12 | (H68:13) "Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat, he pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin. |
| 68 | 13 | (H68:14) Jäättekö makailemaan karjatarhojen vaiheille? Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla! |
| 68 | 14 | (H68:15) Kun Kaikkivaltias siellä hajotti kuninkaat, satoi lunta Salmonilla." |
| 68 | 15 | (H68:16) Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori. |
| 68 | 16 | (H68:17) Miksi te, monihuippuiset vuoret, karsaasti katsotte vuorta, jolla Jumala on mielistynyt asumaan? Totisesti, Herra asuu siellä iankaikkisesti. |
| 68 | 17 | (H68:18) Jumalan sotavaunuja on kymmenet tuhannet, on tuhannen kertaa tuhannet; Herra on niiden keskellä, pyhyydessään niinkuin Siinai. |
| 68 | 18 | (H68:19) Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä. |
| 68 | 19 | (H68:20) Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela. |
| 68 | 20 | (H68:21) Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa. |
| 68 | 21 | (H68:22) Mutta Jumala murskaa vihollistensa pään, niiden karvaisen päälaen, jotka synneissänsä vaeltavat. |
| 68 | 22 | (H68:23) Herra sanoo: "Baasanista minä heidät palautan, palautan meren syvyyksistä, |
| 68 | 23 | (H68:24) että sinä polkisit jalkasi vereen, että sinun koiriesi kieli saisi osansa vihollisista". |
| 68 | 24 | (H68:25) Julkinähtävät ovat sinun juhlasaattosi, Jumala, minun Jumalani, kuninkaani juhlasaatot pyhäkössä. |
| 68 | 25 | (H68:26) Laulajat käyvät edellä, kanteleensoittajat jäljessä, keskellä nuoret naiset vaskirumpuja lyöden. |
| 68 | 26 | (H68:27) Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa te, jotka olette Israelin lähteestä. |
| 68 | 27 | (H68:28) Tuolla on Benjamin, nuorin, heitä johtaen, Juudan ruhtinaat joukkoinensa, Sebulonin ruhtinaat, Naftalin ruhtinaat. |
| 68 | 28 | (H68:29) Sinun Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt. |
| 68 | 29 | (H68:30) Sinun temppelisi tähden, joka kohoaa Jerusalemissa, kuninkaat tuovat sinulle lahjoja. |
| 68 | 30 | (H68:31) Käske ankarasti ruovikon petoa, härkien laumaa ynnä vasikoita, kansoja, lankeamaan maahan hopeaharkkoinensa. Hän hajottaa kansat, jotka sotia rakastavat. |
| 68 | 31 | (H68:32) Mahtavat saapuvat Egyptistä, Etiopia kiiruhtaa ojentamaan käsiänsä Jumalan puoleen. |
| 68 | 32 | (H68:33) Te maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, veisatkaa Herran kiitosta, -Sela- |
| 68 | 33 | (H68:34) hänen, joka kiitää ikuisten taivasten taivaissa! Katso, hän antaa äänellänsä väkevän jylinän. |
| 68 | 34 | (H68:35) Antakaa väkevyys Jumalalle! Hänen herrautensa on Israelin yllä ja hänen voimansa pilvien tasalla. |
| 68 | 35 | (H68:36) Peljättävä on Jumala, joka ilmestyy sinun pyhäköstäsi, Israelin Jumala. Hän antaa kansallensa voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala. |
| 69 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. (H69:2) Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. |
| 69 | 2 | (H69:3) Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. |
| 69 | 3 | (H69:4) Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani. |
| 69 | 4 | (H69:5) Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa. |
| 69 | 5 | (H69:6) Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa. |
| 69 | 6 | (H69:7) Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. |
| 69 | 7 | (H69:8) Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni. |
| 69 | 8 | (H69:9) Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille. |
| 69 | 9 | (H69:10) Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun. |
| 69 | 10 | (H69:11) Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta. |
| 69 | 11 | (H69:12) Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan. |
| 69 | 12 | (H69:13) Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat. |
| 69 | 13 | (H69:14) Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden. |
| 69 | 14 | (H69:15) Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä. |
| 69 | 15 | (H69:16) Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni. |
| 69 | 16 | (H69:17) Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi. |
| 69 | 17 | (H69:18) Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle. |
| 69 | 18 | (H69:19) Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden. |
| 69 | 19 | (H69:20) Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani. |
| 69 | 20 | (H69:21) Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt. |
| 69 | 21 | (H69:22) Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä. |
| 69 | 22 | (H69:23) Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. |
| 69 | 23 | (H69:24) Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan. |
| 69 | 24 | (H69:25) Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku. |
| 69 | 25 | (H69:26) Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko. |
| 69 | 26 | (H69:27) Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut. |
| 69 | 27 | (H69:28) Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö. |
| 69 | 28 | (H69:29) Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun. |
| 69 | 29 | (H69:30) Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala, |
| 69 | 30 | (H69:31) niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä. |
| 69 | 31 | (H69:32) Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka. |
| 69 | 32 | (H69:33) Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. |
| 69 | 33 | (H69:34) Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa. |
| 69 | 34 | (H69:35) Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu. |
| 69 | 35 | (H69:36) Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne. |
| 69 | 36 | (H69:37) Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä. |
| 70 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. (H70:2) Jumala, riennä minua pelastamaan, riennä minun avukseni, Herra. |
| 70 | 2 | (H70:3) Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta. |
| 70 | 3 | (H70:4) Kääntykööt takaisin häpeissänsä ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!" |
| 70 | 4 | (H70:5) Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!" |
| 70 | 5 | (H70:6) Mutta minä olen kurja ja köyhä; Jumala, riennä minun tyköni. Sinä olet minun apuni ja vapauttajani; Herra, älä viivy. |
| 71 | 1 | Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti. |
| 71 | 2 | Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua. |
| 71 | 3 | Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. |
| 71 | 4 | Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista. |
| 71 | 5 | Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani. |
| 71 | 6 | Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän. |
| 71 | 7 | Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani. |
| 71 | 8 | Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää. |
| 71 | 9 | Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu. |
| 71 | 10 | Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä: |
| 71 | 11 | "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole". |
| 71 | 12 | Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni. |
| 71 | 13 | Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta. |
| 71 | 14 | Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän. |
| 71 | 15 | Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne. |
| 71 | 16 | Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan. |
| 71 | 17 | Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan. |
| 71 | 18 | Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville. |
| 71 | 19 | Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi? |
| 71 | 20 | Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin. |
| 71 | 21 | Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen. |
| 71 | 22 | Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä. |
| 71 | 23 | Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut. |
| 71 | 24 | Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta. |
| 72 | 1 | Salomon virsi. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle. |
| 72 | 2 | Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan. |
| 72 | 3 | Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta. |
| 72 | 4 | Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan. |
| 72 | 5 | Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen. |
| 72 | 6 | Hän olkoon niinkuin sade, joka nurmikolle vuotaa, niinkuin sadekuuro, joka kostuttaa maan. |
| 72 | 7 | Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole. |
| 72 | 8 | Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka. |
| 72 | 9 | Hänen edessänsä erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua. |
| 72 | 10 | Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat veroa maksavat. |
| 72 | 11 | Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä. |
| 72 | 12 | Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole. |
| 72 | 13 | Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun. |
| 72 | 14 | Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis. |
| 72 | 15 | Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa; hänen puolestansa rukoiltakoon alati, ja siunattakoon häntä lakkaamatta. |
| 72 | 16 | Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten, sen hedelmä huojukoon niinkuin Libanon; ja kansaa nouskoon kaupungeista niinkuin kasveja maasta. |
| 72 | 17 | Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseänsä siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä onnelliseksi. |
| 72 | 18 | Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee. |
| 72 | 19 | Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Amen, amen. |
| 72 | 20 | Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät. |
| 73 | 1 | Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän. |
| 73 | 2 | Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. |
| 73 | 3 | Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. |
| 73 | 4 | Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. |
| 73 | 5 | Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. |
| 73 | 6 | Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa. |
| 73 | 7 | Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. |
| 73 | 8 | He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. |
| 73 | 9 | Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. |
| 73 | 10 | Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti. |
| 73 | 11 | Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?" |
| 73 | 12 | Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. |
| 73 | 13 | Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa: |
| 73 | 14 | minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta. |
| 73 | 15 | Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan. |
| 73 | 16 | Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, |
| 73 | 17 | kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. |
| 73 | 18 | Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. |
| 73 | 19 | Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. |
| 73 | 20 | Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät. |
| 73 | 21 | Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, |
| 73 | 22 | silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. |
| 73 | 23 | Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. |
| 73 | 24 | Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. |
| 73 | 25 | Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. |
| 73 | 26 | Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. |
| 73 | 27 | Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. |
| 73 | 28 | Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. |
| 74 | 1 | Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan? |
| 74 | 2 | Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut. |
| 74 | 3 | Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä. |
| 74 | 4 | Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne. |
| 74 | 5 | Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle. |
| 74 | 6 | Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki. |
| 74 | 7 | He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen. |
| 74 | 8 | He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta. |
| 74 | 9 | Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-. |
| 74 | 10 | Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta? |
| 74 | 11 | Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät. |
| 74 | 12 | Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä. |
| 74 | 13 | Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä. |
| 74 | 14 | Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle. |
| 74 | 15 | Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat. |
| 74 | 16 | Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon. |
| 74 | 17 | Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven. |
| 74 | 18 | Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi. |
| 74 | 19 | Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää. |
| 74 | 20 | Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä. |
| 74 | 21 | Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi. |
| 74 | 22 | Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa. |
| 74 | 23 | Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta. |
| 75 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu. (H75:2) Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan. |
| 75 | 2 | (H75:3) "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein. |
| 75 | 3 | (H75:4) Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela. |
| 75 | 4 | (H75:5) "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako. |
| 75 | 5 | (H75:6) Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti." |
| 75 | 6 | (H75:7) Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta, |
| 75 | 7 | (H75:8) vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää. |
| 75 | 8 | (H75:9) Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten. |
| 75 | 9 | (H75:10) Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle. |
| 75 | 10 | (H75:11) Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet. |
| 76 | 1 | Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi; Aasafin laulu. (H76:2) Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa; |
| 76 | 2 | (H76:3) Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa. |
| 76 | 3 | (H76:4) Siellä hän mursi jousen salamat, kilven ja miekan ja sodan. Sela. |
| 76 | 4 | (H76:5) Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit voittosaaliin vuorilta. |
| 76 | 5 | (H76:6) Urhoollisilta ryöstettiin aseet, he uupuivat uneen; kaikkien sankarien kädet herposivat. |
| 76 | 6 | (H76:7) Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vaunut ja hevoset. |
| 76 | 7 | (H76:8) Sinä olet peljättävä, kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut? |
| 76 | 8 | (H76:9) Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua; maa peljästyi ja vaikeni, |
| 76 | 9 | (H76:10) kun Jumala nousi tuomiolle vapahtaakseen kaikki maan nöyrät. Sela. |
| 76 | 10 | (H76:11) Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen. |
| 76 | 11 | (H76:12) Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvaiset tuokoot lahjoja Peljättävälle, |
| 76 | 12 | (H76:13) joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on peljättävä maan kuninkaille. |
| 77 | 1 | Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. (H77:2) Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi. |
| 77 | 2 | (H77:3) Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli. |
| 77 | 3 | (H77:4) Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela. |
| 77 | 4 | (H77:5) Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua. |
| 77 | 5 | (H77:6) Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia. |
| 77 | 6 | (H77:7) Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii: |
| 77 | 7 | (H77:8) Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota? |
| 77 | 8 | (H77:9) Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen? |
| 77 | 9 | (H77:10) Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela. |
| 77 | 10 | (H77:11) Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut. |
| 77 | 11 | (H77:12) Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi. |
| 77 | 12 | (H77:13) Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi. |
| 77 | 13 | (H77:14) Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala? |
| 77 | 14 | (H77:15) Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa. |
| 77 | 15 | (H77:16) Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela. |
| 77 | 16 | (H77:17) Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät. |
| 77 | 17 | (H77:18) Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät. |
| 77 | 18 | (H77:19) Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi. |
| 77 | 19 | (H77:20) Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet. |
| 77 | 20 | (H77:21) Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä. |
| 78 | 1 | Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. |
| 78 | 2 | Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. |
| 78 | 3 | Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, |
| 78 | 4 | sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. |
| 78 | 5 | Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, |
| 78 | 6 | että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. |
| 78 | 7 | Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. |
| 78 | 8 | Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. |
| 78 | 9 | Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. |
| 78 | 10 | Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, |
| 78 | 11 | vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. |
| 78 | 12 | Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. |
| 78 | 13 | Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. |
| 78 | 14 | Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. |
| 78 | 15 | Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. |
| 78 | 16 | Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. |
| 78 | 17 | Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. |
| 78 | 18 | He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. |
| 78 | 19 | Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? |
| 78 | 20 | Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" |
| 78 | 21 | Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, |
| 78 | 22 | koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. |
| 78 | 23 | Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; |
| 78 | 24 | hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. |
| 78 | 25 | Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. |
| 78 | 26 | Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; |
| 78 | 27 | hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; |
| 78 | 28 | hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. |
| 78 | 29 | Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. |
| 78 | 30 | Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, |
| 78 | 31 | kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. |
| 78 | 32 | Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. |
| 78 | 33 | Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. |
| 78 | 34 | Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. |
| 78 | 35 | He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. |
| 78 | 36 | Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; |
| 78 | 37 | sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. |
| 78 | 38 | Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. |
| 78 | 39 | Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. |
| 78 | 40 | Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! |
| 78 | 41 | Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. |
| 78 | 42 | He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, |
| 78 | 43 | jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, |
| 78 | 44 | muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; |
| 78 | 45 | lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; |
| 78 | 46 | antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; |
| 78 | 47 | hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; |
| 78 | 48 | antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. |
| 78 | 49 | Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. |
| 78 | 50 | Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. |
| 78 | 51 | Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. |
| 78 | 52 | Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. |
| 78 | 53 | Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. |
| 78 | 54 | Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. |
| 78 | 55 | Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa. |
| 78 | 56 | Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, |
| 78 | 57 | vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. |
| 78 | 58 | He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. |
| 78 | 59 | Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti. |
| 78 | 60 | Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. |
| 78 | 61 | Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. |
| 78 | 62 | Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. |
| 78 | 63 | Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. |
| 78 | 64 | Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä. |
| 78 | 65 | Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. |
| 78 | 66 | Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän. |
| 78 | 67 | Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, |
| 78 | 68 | vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. |
| 78 | 69 | Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. |
| 78 | 70 | Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. |
| 78 | 71 | Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. |
| 78 | 72 | Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä. |
| 79 | 1 | Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion. |
| 79 | 2 | He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan. |
| 79 | 3 | He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut. |
| 79 | 4 | Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat. |
| 79 | 5 | Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa? |
| 79 | 6 | Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda. |
| 79 | 7 | Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi. |
| 79 | 8 | Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet. |
| 79 | 9 | Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden. |
| 79 | 10 | Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto. |
| 79 | 11 | Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset. |
| 79 | 12 | Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra. |
| 79 | 13 | Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen. |
| 80 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Aasafin todistus; virsi. (H80:2) Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi. |
| 80 | 2 | (H80:3) Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule meidän avuksemme. |
| 80 | 3 | (H80:4) Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme. |
| 80 | 4 | (H80:5) Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun sinun kansasi rukoilee? |
| 80 | 5 | (H80:6) Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä; |
| 80 | 6 | (H80:7) olet pannut meidät riidaksi naapureillemme, meidän vihollisemme pilkkaavat meitä. |
| 80 | 7 | (H80:8) Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme. |
| 80 | 8 | (H80:9) Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen. |
| 80 | 9 | (H80:10) Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan. |
| 80 | 10 | (H80:11) Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit. |
| 80 | 11 | (H80:12) Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka. |
| 80 | 12 | (H80:13) Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät? |
| 80 | 13 | (H80:14) Metsäkarju sitä jyrsii, ja kedon eläimet sitä syövät. |
| 80 | 14 | (H80:15) Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viinipuu |
| 80 | 15 | (H80:16) ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten. |
| 80 | 16 | (H80:17) Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat sinun kasvojesi uhkauksesta. |
| 80 | 17 | (H80:18) Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten. |
| 80 | 18 | (H80:19) Silloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin me huudamme sinun nimeäsi avuksemme. |
| 80 | 19 | (H80:20) Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme. |
| 81 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. (H81:2) Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle. |
| 81 | 2 | (H81:3) Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja. |
| 81 | 3 | (H81:4) Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi. |
| 81 | 4 | (H81:5) Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös. |
| 81 | 5 | (H81:6) Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo: |
| 81 | 6 | (H81:7) "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta. |
| 81 | 7 | (H81:8) Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela. |
| 81 | 8 | (H81:9) "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit! |
| 81 | 9 | (H81:10) Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa. |
| 81 | 10 | (H81:11) Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän. |
| 81 | 11 | (H81:12) Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni. |
| 81 | 12 | (H81:13) Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan. |
| 81 | 13 | (H81:14) Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni, |
| 81 | 14 | (H81:15) niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan. |
| 81 | 15 | (H81:16) Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti. |
| 81 | 16 | (H81:17) Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta." |
| 82 | 1 | Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä: |
| 82 | 2 | "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela. |
| 82 | 3 | "Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus. |
| 82 | 4 | Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä. |
| 82 | 5 | Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat. |
| 82 | 6 | Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; |
| 82 | 7 | kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa." |
| 82 | 8 | Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat. |
| 83 | 1 | Laulu, Aasafin virsi. (H83:2) Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa. |
| 83 | 2 | (H83:3) Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä. |
| 83 | 3 | (H83:4) Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan. |
| 83 | 4 | (H83:5) He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta". |
| 83 | 5 | (H83:6) Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan: |
| 83 | 6 | (H83:7) Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset, |
| 83 | 7 | (H83:8) Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat. |
| 83 | 8 | (H83:9) Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela. |
| 83 | 9 | (H83:10) Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla. |
| 83 | 10 | (H83:11) Heidät tuhottiin Eendorissa, he joutuivat lannaksi maahan. |
| 83 | 11 | (H83:12) Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle, |
| 83 | 12 | (H83:13) koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot". |
| 83 | 13 | (H83:14) Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä. |
| 83 | 14 | (H83:15) Niinkuin kulovalkea metsää polttaa, niinkuin liekit kärventävät vuoria, |
| 83 | 15 | (H83:16) niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi. |
| 83 | 16 | (H83:17) Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra. |
| 83 | 17 | (H83:18) Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot. |
| 83 | 18 | (H83:19) Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa. |
| 84 | 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi. (H84:2) Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! |
| 84 | 2 | (H84:3) Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. |
| 84 | 3 | (H84:4) Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. |
| 84 | 4 | (H84:5) Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela. |
| 84 | 5 | (H84:6) Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! |
| 84 | 6 | (H84:7) Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. |
| 84 | 7 | (H84:8) He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa. |
| 84 | 8 | (H84:9) Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela. |
| 84 | 9 | (H84:10) Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja. |
| 84 | 10 | (H84:11) Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. |
| 84 | 11 | (H84:12) Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. |
| 84 | 12 | (H84:13) Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! |
| 85 | 1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. (H85:2) Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon. |
| 85 | 2 | (H85:3) Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela. |
| 85 | 3 | (H85:4) Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta. |
| 85 | 4 | (H85:5) Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin. |
| 85 | 5 | (H85:6) Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun? |
| 85 | 6 | (H85:7) Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa? |
| 85 | 7 | (H85:8) Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille. |
| 85 | 8 | (H85:9) Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. |
| 85 | 9 | (H85:10) Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. |
| 85 | 10 | (H85:11) Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, |
| 85 | 11 | (H85:12) uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. |
| 85 | 12 | (H85:13) Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. |
| 85 | 13 | (H85:14) Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä. |
| 86 | 1 | Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä. |
| 86 | 2 | Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa. |
| 86 | 3 | Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää. |
| 86 | 4 | Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni. |
| 86 | 5 | Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat. |
| 86 | 6 | Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä. |
| 86 | 7 | Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle. |
| 86 | 8 | Ei ole sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi. |
| 86 | 9 | Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi. |
| 86 | 10 | Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala. |
| 86 | 11 | Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. |
| 86 | 12 | Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; |
| 86 | 13 | sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä. |
| 86 | 14 | Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua silmäinsä edessä. |
| 86 | 15 | Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa. |
| 86 | 16 | Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa. |
| 86 | 17 | Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua autat ja lohdutat. |
| 87 | 1 | Koorahilaisten virsi, laulu. Pyhille vuorille perustamaansa kaupunkia, |
| 87 | 2 | Siionin portteja, Herra rakastaa enemmän kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja. |
| 87 | 3 | On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: -Sela. - |
| 87 | 4 | "Minä mainitsen tunnustajikseni Rahabin ja Baabelin; katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Etiopiasta minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä." |
| 87 | 5 | Mutta Siionista sanotaan: "Joka-ainoa on syntynyt siellä". Sitä Korkein itse vahvana pitää. |
| 87 | 6 | Herra luettelee, kirjoittaessaan kirjaan kansat: "Tämäkin on syntynyt siellä". Sela. |
| 87 | 7 | Veisaten, karkeloiden sanotaan: "Kaikki minun lähteeni ovat sinussa". |
| 88 | 1 | Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. (H88:2) Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. |
| 88 | 2 | (H88:3) Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen. |
| 88 | 3 | (H88:4) Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. |
| 88 | 4 | (H88:5) Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa. |
| 88 | 5 | (H88:6) Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut. |
| 88 | 6 | (H88:7) Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin. |
| 88 | 7 | (H88:8) Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela. |
| 88 | 8 | (H88:9) Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos. |
| 88 | 9 | (H88:10) Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi. |
| 88 | 10 | (H88:11) Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela. |
| 88 | 11 | (H88:12) Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi? |
| 88 | 12 | (H88:13) Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa? |
| 88 | 13 | (H88:14) Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. |
| 88 | 14 | (H88:15) Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? |
| 88 | 15 | (H88:16) Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton. |
| 88 | 16 | (H88:17) Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut. |
| 88 | 17 | (H88:18) Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. |
| 88 | 18 | (H88:19) Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani. |
| 89 | 1 | Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. (H89:2) Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen. |
| 89 | 2 | (H89:3) Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. - |
| 89 | 3 | (H89:4) "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: |
| 89 | 4 | (H89:5) 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". Sela. |
| 89 | 5 | (H89:6) Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi. |
| 89 | 6 | (H89:7) Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra? |
| 89 | 7 | (H89:8) Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat. |
| 89 | 8 | (H89:9) Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua. |
| 89 | 9 | (H89:10) Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat. |
| 89 | 10 | (H89:11) Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle. |
| 89 | 11 | (H89:12) Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut. |
| 89 | 12 | (H89:13) Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon. |
| 89 | 13 | (H89:14) Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi. |
| 89 | 14 | (H89:15) Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä. |
| 89 | 15 | (H89:16) Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra! |
| 89 | 16 | (H89:17) He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan. |
| 89 | 17 | (H89:18) Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme. |
| 89 | 18 | (H89:19) Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa. |
| 89 | 19 | (H89:20) Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni: |
| 89 | 20 | (H89:21) minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni. |
| 89 | 21 | (H89:22) Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava. |
| 89 | 22 | (H89:23) Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra; |
| 89 | 23 | (H89:24) vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan. |
| 89 | 24 | (H89:25) Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa. |
| 89 | 25 | (H89:26) Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä. |
| 89 | 26 | (H89:27) Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'. |
| 89 | 27 | (H89:28) Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi. |
| 89 | 28 | (H89:29) Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. |
| 89 | 29 | (H89:30) Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. |
| 89 | 30 | (H89:31) Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, |
| 89 | 31 | (H89:32) jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, |
| 89 | 32 | (H89:33) niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; |
| 89 | 33 | (H89:34) mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. |
| 89 | 34 | (H89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. |
| 89 | 35 | (H89:36) Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele: |
| 89 | 36 | (H89:37) 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko, |
| 89 | 37 | (H89:38) se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." Sela. |
| 89 | 38 | (H89:39) Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen. |
| 89 | 39 | (H89:40) Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan. |
| 89 | 40 | (H89:41) Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa. |
| 89 | 41 | (H89:42) Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi. |
| 89 | 42 | (H89:43) Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä. |
| 89 | 43 | (H89:44) Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä. |
| 89 | 44 | (H89:45) Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa. |
| 89 | 45 | (H89:46) Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. Sela. |
| 89 | 46 | (H89:47) Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa? |
| 89 | 47 | (H89:48) Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset. |
| 89 | 48 | (H89:49) Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? Sela. |
| 89 | 49 | (H89:50) Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille? |
| 89 | 50 | (H89:51) Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää, |
| 89 | 51 | (H89:52) kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita. |
| 89 | 52 | (H89:53) Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen. |
| 90 | 1 | Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. |
| 90 | 2 | Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. |
| 90 | 3 | Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset". |
| 90 | 4 | Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki. |
| 90 | 5 | Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa: |
| 90 | 6 | aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu. |
| 90 | 7 | Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois. |
| 90 | 8 | Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. |
| 90 | 9 | Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus. |
| 90 | 10 | Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois. |
| 90 | 11 | Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi? |
| 90 | 12 | Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen. |
| 90 | 13 | Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi. |
| 90 | 14 | Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme. |
| 90 | 15 | Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet. |
| 90 | 16 | Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi. |
| 90 | 17 | Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn. |
| 91 | 1 | Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, |
| 91 | 2 | se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". |
| 91 | 3 | Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. |
| 91 | 4 | Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. |
| 91 | 5 | Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, |
| 91 | 6 | et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. |
| 91 | 7 | Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. |
| 91 | 8 | Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. - |
| 91 | 9 | Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. |
| 91 | 10 | Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. |
| 91 | 11 | Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. |
| 91 | 12 | He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. |
| 91 | 13 | Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. - |
| 91 | 14 | "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. |
| 91 | 15 | Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. |
| 91 | 16 | Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen." |
| 92 | 1 | Virsi, sapatinpäivä-laulu. (H92:2) Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, |
| 92 | 2 | (H92:3) aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi |
| 92 | 3 | (H92:4) kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. |
| 92 | 4 | (H92:5) Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista. |
| 92 | 5 | (H92:6) Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät. |
| 92 | 6 | (H92:7) Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli. |
| 92 | 7 | (H92:8) Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä. |
| 92 | 8 | (H92:9) Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti. |
| 92 | 9 | (H92:10) Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa. |
| 92 | 10 | (H92:11) Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä. |
| 92 | 11 | (H92:12) Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan. |
| 92 | 12 | (H92:13) Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. |
| 92 | 13 | (H92:14) He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. |
| 92 | 14 | (H92:15) Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat |
| 92 | 15 | (H92:16) ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole. |
| 93 | 1 | Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. |
| 93 | 2 | Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä. |
| 93 | 3 | Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa. |
| 93 | 4 | Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen. |
| 93 | 5 | Sinun todistuksesi ovat aivan vahvat, pyhyys on sinun huoneellesi arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun. |
| 94 | 1 | Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa. |
| 94 | 2 | Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa. |
| 94 | 3 | Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita? |
| 94 | 4 | Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät. |
| 94 | 5 | Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat. |
| 94 | 6 | He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja. |
| 94 | 7 | Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa". |
| 94 | 8 | Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne? |
| 94 | 9 | Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? |
| 94 | 10 | Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon? |
| 94 | 11 | Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys. |
| 94 | 12 | Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi, |
| 94 | 13 | antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta! |
| 94 | 14 | Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä, |
| 94 | 15 | vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä. |
| 94 | 16 | Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan? |
| 94 | 17 | Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa. |
| 94 | 18 | Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. |
| 94 | 19 | Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni. |
| 94 | 20 | Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla, |
| 94 | 21 | ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri? |
| 94 | 22 | Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni. |
| 94 | 23 | Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät. |
| 95 | 1 | Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. |
| 95 | 2 | Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. |
| 95 | 3 | Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien. |
| 95 | 4 | Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat. |
| 95 | 5 | Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet. |
| 95 | 6 | Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen. |
| 95 | 7 | Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä: |
| 95 | 8 | "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa, |
| 95 | 9 | jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni. |
| 95 | 10 | Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'. |
| 95 | 11 | Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'." |
| 96 | 1 | Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa. |
| 96 | 2 | Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa, |
| 96 | 3 | ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa. |
| 96 | 4 | Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain. |
| 96 | 5 | Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat. |
| 96 | 6 | Herraus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, kiitos ja ylistys hänen pyhäkössänsä. |
| 96 | 7 | Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. |
| 96 | 8 | Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa. |
| 96 | 9 | Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. |
| 96 | 10 | Sanokaa pakanain seassa: "Herra on kuningas". Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan. |
| 96 | 11 | Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on. |
| 96 | 12 | Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemuitkoot silloin kaikki metsän puut |
| 96 | 13 | Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa. |
| 97 | 1 | Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on. |
| 97 | 2 | Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus. |
| 97 | 3 | Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri. |
| 97 | 4 | Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee. |
| 97 | 5 | Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä. |
| 97 | 6 | Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. |
| 97 | 7 | Kaikki kuvain kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskaavat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat. |
| 97 | 8 | Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi, Herra. |
| 97 | 9 | Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain. |
| 97 | 10 | Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa. |
| 97 | 11 | Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo. |
| 97 | 12 | Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä. |
| 98 | 1 | Virsi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa. |
| 98 | 2 | Herra on tehnyt tiettäväksi pelastustekonsa, hän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain silmien edessä. |
| 98 | 3 | Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan; kaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pelastusteot. |
| 98 | 4 | Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. |
| 98 | 5 | Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla-kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, |
| 98 | 6 | vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä. |
| 98 | 7 | Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. |
| 98 | 8 | Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot |
| 98 | 9 | Herran edessä; sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan. |
| 99 | 1 | Herra on kuningas, vaviskoot kansat-hän, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat-huojukoon maa. |
| 99 | 2 | Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen. |
| 99 | 3 | He ylistävät sinun suurta ja peljättävää nimeäsi. Hän on pyhä. |
| 99 | 4 | Se on kuninkaan voima, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan, sinä toimitat oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa. |
| 99 | 5 | Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on pyhä. |
| 99 | 6 | Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeänsä, he huusivat Herraa, ja hän vastasi heille. |
| 99 | 7 | Hän puhui heille pilvenpatsaasta; he noudattivat hänen todistuksiansa ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut. |
| 99 | 8 | Herra, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille, olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä heidän pahat tekonsa kostit. |
| 99 | 9 | Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortansa kohti; sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä. |
| 100 | 1 | Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. |
| 100 | 2 | Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. |
| 100 | 3 | Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. |
| 100 | 4 | Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. |
| 100 | 5 | Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen. |
| 101 | 1 | Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan. |
| 101 | 2 | Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. |
| 101 | 3 | En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. |
| 101 | 4 | Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää. |
| 101 | 5 | Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä. |
| 101 | 6 | Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani. |
| 101 | 7 | Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä. |
| 101 | 8 | Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista. |
| 102 | 1 | Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. |
| 102 | 2 | (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. |
| 102 | 3 | (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. |
| 102 | 4 | (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. |
| 102 | 5 | (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. |
| 102 | 6 | (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. |
| 102 | 7 | (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. |
| 102 | 8 | (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. |
| 102 | 9 | (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä |
| 102 | 10 | (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. |
| 102 | 11 | (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. |
| 102 | 12 | (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. |
| 102 | 13 | (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. |
| 102 | 14 | (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. |
| 102 | 15 | (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, |
| 102 | 16 | (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, |
| 102 | 17 | (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. |
| 102 | 18 | (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, |
| 102 | 19 | (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, |
| 102 | 20 | (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, |
| 102 | 21 | (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, |
| 102 | 22 | (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. |
| 102 | 23 | (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. |
| 102 | 24 | (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. |
| 102 | 25 | (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. |
| 102 | 26 | (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. |
| 102 | 27 | (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. |
| 102 | 28 | (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi. |
| 103 | 1 | Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. |
| 103 | 2 | Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, |
| 103 | 3 | hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, |
| 103 | 4 | joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, |
| 103 | 5 | joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. |
| 103 | 6 | Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. |
| 103 | 7 | Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. |
| 103 | 8 | Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. |
| 103 | 9 | Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. |
| 103 | 10 | Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. |
| 103 | 11 | Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. |
| 103 | 12 | Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. |
| 103 | 13 | Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. |
| 103 | 14 | Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. |
| 103 | 15 | Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. |
| 103 | 16 | Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. |
| 103 | 17 | Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, |
| 103 | 18 | niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. |
| 103 | 19 | Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia. |
| 103 | 20 | Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen. |
| 103 | 21 | Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette. |
| 103 | 22 | Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa. |
| 104 | 1 | Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. |
| 104 | 2 | Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; |
| 104 | 3 | sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. |
| 104 | 4 | Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. |
| 104 | 5 | Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. |
| 104 | 6 | Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. |
| 104 | 7 | Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; |
| 104 | 8 | vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. |
| 104 | 9 | Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata. |
| 104 | 10 | Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. |
| 104 | 11 | Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. |
| 104 | 12 | Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. |
| 104 | 13 | Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. |
| 104 | 14 | Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän |
| 104 | 15 | ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. |
| 104 | 16 | Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. |
| 104 | 17 | Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. |
| 104 | 18 | Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja. |
| 104 | 19 | Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. |
| 104 | 20 | Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. |
| 104 | 21 | Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. |
| 104 | 22 | Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. |
| 104 | 23 | Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. |
| 104 | 24 | Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. |
| 104 | 25 | Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. |
| 104 | 26 | Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. |
| 104 | 27 | Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. |
| 104 | 28 | Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. |
| 104 | 29 | Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. |
| 104 | 30 | Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon. |
| 104 | 31 | Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, |
| 104 | 32 | hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. |
| 104 | 33 | Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. |
| 104 | 34 | Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. |
| 104 | 35 | Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja! |
| 105 | 1 | Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. |
| 105 | 2 | Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. |
| 105 | 3 | Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. |
| 105 | 4 | Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. |
| 105 | 5 | Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, |
| 105 | 6 | te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. |
| 105 | 7 | Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. |
| 105 | 8 | Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, |
| 105 | 9 | liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan. |
| 105 | 10 | Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi. |
| 105 | 11 | Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne". |
| 105 | 12 | Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä. |
| 105 | 13 | Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. |
| 105 | 14 | Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: |
| 105 | 15 | "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni". |
| 105 | 16 | Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, |
| 105 | 17 | oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi. |
| 105 | 18 | Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, |
| 105 | 19 | siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi. |
| 105 | 20 | Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti. |
| 105 | 21 | Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi, |
| 105 | 22 | sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille. |
| 105 | 23 | Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan. |
| 105 | 24 | Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä. |
| 105 | 25 | Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan. |
| 105 | 26 | Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut. |
| 105 | 27 | Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa. |
| 105 | 28 | Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa. |
| 105 | 29 | Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat. |
| 105 | 30 | Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten. |
| 105 | 31 | Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa. |
| 105 | 32 | Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa. |
| 105 | 33 | Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa. |
| 105 | 34 | Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko; |
| 105 | 35 | ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa. |
| 105 | 36 | Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset. |
| 105 | 37 | Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista. |
| 105 | 38 | Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä. |
| 105 | 39 | Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä. |
| 105 | 40 | He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä. |
| 105 | 41 | Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan. |
| 105 | 42 | Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa. |
| 105 | 43 | Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan. |
| 105 | 44 | Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt, |
| 105 | 45 | että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja! |
| 106 | 1 | Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 106 | 2 | Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä? |
| 106 | 3 | Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden! |
| 106 | 4 | Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi, |
| 106 | 5 | että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa. |
| 106 | 6 | Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat. |
| 106 | 7 | Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla. |
| 106 | 8 | Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi. |
| 106 | 9 | Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa. |
| 106 | 10 | Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta. |
| 106 | 11 | Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle. |
| 106 | 12 | Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään. |
| 106 | 13 | Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa. |
| 106 | 14 | Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa. |
| 106 | 15 | Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin. |
| 106 | 16 | Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan. |
| 106 | 17 | Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion. |
| 106 | 18 | Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat. |
| 106 | 19 | He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa; |
| 106 | 20 | he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan. |
| 106 | 21 | He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja, |
| 106 | 22 | ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla. |
| 106 | 23 | Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta. |
| 106 | 24 | He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa. |
| 106 | 25 | He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä. |
| 106 | 26 | Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa, |
| 106 | 27 | kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin. |
| 106 | 28 | He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja. |
| 106 | 29 | He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan. |
| 106 | 30 | Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi. |
| 106 | 31 | Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti. |
| 106 | 32 | He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä. |
| 106 | 33 | Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti. |
| 106 | 34 | He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää, |
| 106 | 35 | vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa. |
| 106 | 36 | He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula. |
| 106 | 37 | Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille. |
| 106 | 38 | He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista. |
| 106 | 39 | Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa. |
| 106 | 40 | Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa. |
| 106 | 41 | Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä. |
| 106 | 42 | Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle. |
| 106 | 43 | Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden. |
| 106 | 44 | Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa. |
| 106 | 45 | Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa. |
| 106 | 46 | Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen. |
| 106 | 47 | Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme. |
| 106 | 48 | Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!" |
| 107 | 1 | Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 107 | 2 | Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta |
| 107 | 3 | ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. |
| 107 | 4 | He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia. |
| 107 | 5 | Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä. |
| 107 | 6 | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. |
| 107 | 7 | Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. |
| 107 | 8 | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. |
| 107 | 9 | Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. |
| 107 | 10 | He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, |
| 107 | 11 | koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. |
| 107 | 12 | Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. |
| 107 | 13 | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. |
| 107 | 14 | Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. |
| 107 | 15 | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. |
| 107 | 16 | Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. |
| 107 | 17 | He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden. |
| 107 | 18 | Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. |
| 107 | 19 | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. |
| 107 | 20 | Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. |
| 107 | 21 | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. |
| 107 | 22 | Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään. |
| 107 | 23 | He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. |
| 107 | 24 | He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. |
| 107 | 25 | Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. |
| 107 | 26 | He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. |
| 107 | 27 | He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. |
| 107 | 28 | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. |
| 107 | 29 | Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. |
| 107 | 30 | He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. |
| 107 | 31 | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. |
| 107 | 32 | Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt. |
| 107 | 33 | Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi, |
| 107 | 34 | hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden. |
| 107 | 35 | Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. |
| 107 | 36 | Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa. |
| 107 | 37 | Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän. |
| 107 | 38 | Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. |
| 107 | 39 | Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla, |
| 107 | 40 | niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, |
| 107 | 41 | hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. |
| 107 | 42 | Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. |
| 107 | 43 | Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja. |
| 108 | 1 | Laulu; Daavidin virsi. (H108:2) Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni. |
| 108 | 2 | (H108:3) Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon. |
| 108 | 3 | (H108:4) Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä. |
| 108 | 4 | (H108:5) Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti. |
| 108 | 5 | (H108:6) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan. |
| 108 | 6 | (H108:7) Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle. |
| 108 | 7 | (H108:8) Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson. |
| 108 | 8 | (H108:9) Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani. |
| 108 | 9 | (H108:10) Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta. |
| 108 | 10 | (H108:11) Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin? |
| 108 | 11 | (H108:12) Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa! |
| 108 | 12 | (H108:13) Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. |
| 108 | 13 | (H108:14) Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan. |
| 109 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. |
| 109 | 2 | Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. |
| 109 | 3 | Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. |
| 109 | 4 | Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. |
| 109 | 5 | He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. |
| 109 | 6 | Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. |
| 109 | 7 | Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. |
| 109 | 8 | Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. |
| 109 | 9 | Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. |
| 109 | 10 | Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. |
| 109 | 11 | Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. |
| 109 | 12 | Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. |
| 109 | 13 | Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. |
| 109 | 14 | Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. |
| 109 | 15 | Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. |
| 109 | 16 | Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. |
| 109 | 17 | Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. |
| 109 | 18 | Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. |
| 109 | 19 | Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. |
| 109 | 20 | Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. |
| 109 | 21 | Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. |
| 109 | 22 | Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. |
| 109 | 23 | Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. |
| 109 | 24 | Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. |
| 109 | 25 | Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. |
| 109 | 26 | Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; |
| 109 | 27 | ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. |
| 109 | 28 | Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. |
| 109 | 29 | Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. |
| 109 | 30 | Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. |
| 109 | 31 | Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat. |
| 110 | 1 | Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi". |
| 110 | 2 | Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä. |
| 110 | 3 | Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta. |
| 110 | 4 | Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan". |
| 110 | 5 | Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. |
| 110 | 6 | Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä. |
| 110 | 7 | Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä. |
| 111 | 1 | Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa. |
| 111 | 2 | Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat. |
| 111 | 3 | Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. |
| 111 | 4 | Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra. |
| 111 | 5 | Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti. |
| 111 | 6 | Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan. |
| 111 | 7 | Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. |
| 111 | 8 | Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa. |
| 111 | 9 | Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä. |
| 111 | 10 | Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti. |
| 112 | 1 | Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä! |
| 112 | 2 | Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi. |
| 112 | 3 | Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. |
| 112 | 4 | Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas. |
| 112 | 5 | Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan. |
| 112 | 6 | Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. |
| 112 | 7 | Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. |
| 112 | 8 | Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan. |
| 112 | 9 | Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa. |
| 112 | 10 | Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin. |
| 113 | 1 | Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä. |
| 113 | 2 | Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti. |
| 113 | 3 | Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. |
| 113 | 4 | Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa. |
| 113 | 5 | Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu |
| 113 | 6 | ja katsoo syvälle-taivaassa ja maassa? |
| 113 | 7 | Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän |
| 113 | 8 | asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle, |
| 113 | 9 | joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja! |
| 114 | 1 | Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta, |
| 114 | 2 | silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnaksensa. |
| 114 | 3 | Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin. |
| 114 | 4 | Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat. |
| 114 | 5 | Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin? |
| 114 | 6 | Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat? |
| 114 | 7 | Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä, |
| 114 | 8 | joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi. |
| 115 | 1 | Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. |
| 115 | 2 | Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" |
| 115 | 3 | Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. |
| 115 | 4 | Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. |
| 115 | 5 | Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. |
| 115 | 6 | Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. |
| 115 | 7 | Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. |
| 115 | 8 | Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin. |
| 115 | 9 | Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. |
| 115 | 10 | Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. |
| 115 | 11 | Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. |
| 115 | 12 | Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua, |
| 115 | 13 | hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin. |
| 115 | 14 | Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne. |
| 115 | 15 | Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. |
| 115 | 16 | Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille. |
| 115 | 17 | Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. |
| 115 | 18 | Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja! |
| 116 | 1 | Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; |
| 116 | 2 | sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. |
| 116 | 3 | Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. |
| 116 | 4 | Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!" |
| 116 | 5 | Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. |
| 116 | 6 | Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. |
| 116 | 7 | Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. |
| 116 | 8 | Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. |
| 116 | 9 | Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. |
| 116 | 10 | Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu. |
| 116 | 11 | Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita". |
| 116 | 12 | Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? |
| 116 | 13 | Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä. |
| 116 | 14 | Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä. |
| 116 | 15 | Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema. |
| 116 | 16 | Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni. |
| 116 | 17 | Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. |
| 116 | 18 | Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä |
| 116 | 19 | Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja! |
| 117 | 1 | Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat. |
| 117 | 2 | Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja! |
| 118 | 1 | Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 118 | 2 | Näin sanokoon Israel; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 118 | 3 | Näin sanokoon Aaronin suku; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 118 | 4 | Näin sanokoot ne, jotka Herraa pelkäävät; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 118 | 5 | Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan. |
| 118 | 6 | Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? |
| 118 | 7 | Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni. |
| 118 | 8 | Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin. |
| 118 | 9 | Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin. |
| 118 | 10 | Kaikki pakanat piirittivät minua-Herran nimessä minä lyön heidät maahan. |
| 118 | 11 | He piirittivät minua joka taholta-Herran nimessä minä lyön heidät maahan. |
| 118 | 12 | Niinkuin mehiläiset he minua piirittivät-he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan. |
| 118 | 13 | Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua. |
| 118 | 14 | Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi. |
| 118 | 15 | Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. |
| 118 | 16 | Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. |
| 118 | 17 | En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä. |
| 118 | 18 | Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut. |
| 118 | 19 | Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. |
| 118 | 20 | Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. |
| 118 | 21 | Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. |
| 118 | 22 | Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. |
| 118 | 23 | Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. |
| 118 | 24 | Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. |
| 118 | 25 | Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! |
| 118 | 26 | Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta. |
| 118 | 27 | Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti. |
| 118 | 28 | Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän. Minun Jumalani, sinua minä kunnioitan. |
| 118 | 29 | Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 119 | 1 | Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! |
| 119 | 2 | Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä, |
| 119 | 3 | jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään! |
| 119 | 4 | Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. |
| 119 | 5 | Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi! |
| 119 | 6 | Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi. |
| 119 | 7 | Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet. |
| 119 | 8 | Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää. |
| 119 | 9 | Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi. |
| 119 | 10 | Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi. |
| 119 | 11 | Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. |
| 119 | 12 | Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi. |
| 119 | 13 | Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet. |
| 119 | 14 | Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta. |
| 119 | 15 | Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi. |
| 119 | 16 | Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota. |
| 119 | 17 | Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi. |
| 119 | 18 | Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä. |
| 119 | 19 | Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi. |
| 119 | 20 | Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi. |
| 119 | 21 | Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi. |
| 119 | 22 | Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin. |
| 119 | 23 | Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi. |
| 119 | 24 | Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani. |
| 119 | 25 | Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen. |
| 119 | 26 | Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi. |
| 119 | 27 | Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi. |
| 119 | 28 | Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen. |
| 119 | 29 | Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi. |
| 119 | 30 | Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi. |
| 119 | 31 | Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään. |
| 119 | 32 | Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni. |
| 119 | 33 | Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti. |
| 119 | 34 | Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni. |
| 119 | 35 | Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan. |
| 119 | 36 | Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen. |
| 119 | 37 | Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi. |
| 119 | 38 | Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville. |
| 119 | 39 | Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät. |
| 119 | 40 | Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi. |
| 119 | 41 | Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen, |
| 119 | 42 | että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan. |
| 119 | 43 | Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni. |
| 119 | 44 | Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti. |
| 119 | 45 | Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn. |
| 119 | 46 | Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu. |
| 119 | 47 | Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat. |
| 119 | 48 | Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi. |
| 119 | 49 | Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon. |
| 119 | 50 | Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa. |
| 119 | 51 | Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea. |
| 119 | 52 | Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen. |
| 119 | 53 | Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi. |
| 119 | 54 | Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa. |
| 119 | 55 | Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi. |
| 119 | 56 | Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi. |
| 119 | 57 | Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi. |
| 119 | 58 | Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan. |
| 119 | 59 | Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen. |
| 119 | 60 | Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi. |
| 119 | 61 | Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi. |
| 119 | 62 | Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista. |
| 119 | 63 | Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi. |
| 119 | 64 | Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi. |
| 119 | 65 | Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra. |
| 119 | 66 | Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni. |
| 119 | 67 | Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi. |
| 119 | 68 | Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi. |
| 119 | 69 | Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni. |
| 119 | 70 | Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi. |
| 119 | 71 | Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. |
| 119 | 72 | Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata. |
| 119 | 73 | Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi. |
| 119 | 74 | Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi. |
| 119 | 75 | Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt. |
| 119 | 76 | Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut. |
| 119 | 77 | Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni. |
| 119 | 78 | Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi. |
| 119 | 79 | Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat. |
| 119 | 80 | Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi. |
| 119 | 81 | Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni. |
| 119 | 82 | Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?" |
| 119 | 83 | Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota. |
| 119 | 84 | Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani? |
| 119 | 85 | Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan. |
| 119 | 86 | Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua. |
| 119 | 87 | He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi. |
| 119 | 88 | Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia. |
| 119 | 89 | Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa. |
| 119 | 90 | Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy. |
| 119 | 91 | Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi. |
| 119 | 92 | Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni. |
| 119 | 93 | En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat. |
| 119 | 94 | Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn. |
| 119 | 95 | Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi. |
| 119 | 96 | Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat. |
| 119 | 97 | Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. |
| 119 | 98 | Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. |
| 119 | 99 | Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. |
| 119 | 100 | Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi. |
| 119 | 101 | Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi. |
| 119 | 102 | Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua. |
| 119 | 103 | Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. |
| 119 | 104 | Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. |
| 119 | 105 | Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. |
| 119 | 106 | Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia. |
| 119 | 107 | Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen. |
| 119 | 108 | Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi. |
| 119 | 109 | Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota. |
| 119 | 110 | Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy. |
| 119 | 111 | Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo. |
| 119 | 112 | Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti. |
| 119 | 113 | Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan. |
| 119 | 114 | Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni. |
| 119 | 115 | Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin. |
| 119 | 116 | Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään. |
| 119 | 117 | Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi. |
| 119 | 118 | Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha. |
| 119 | 119 | Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi. |
| 119 | 120 | Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi. |
| 119 | 121 | Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin. |
| 119 | 122 | Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa. |
| 119 | 123 | Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi. |
| 119 | 124 | Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi. |
| 119 | 125 | Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin. |
| 119 | 126 | On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi. |
| 119 | 127 | Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa. |
| 119 | 128 | Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan. |
| 119 | 129 | Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin. |
| 119 | 130 | Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä. |
| 119 | 131 | Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi. |
| 119 | 132 | Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat. |
| 119 | 133 | Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita. |
| 119 | 134 | Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi. |
| 119 | 135 | Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi. |
| 119 | 136 | Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta. |
| 119 | 137 | Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat. |
| 119 | 138 | Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa. |
| 119 | 139 | Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi. |
| 119 | 140 | Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä. |
| 119 | 141 | Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi. |
| 119 | 142 | Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus. |
| 119 | 143 | Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni. |
| 119 | 144 | Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin. |
| 119 | 145 | Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin. |
| 119 | 146 | Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi. |
| 119 | 147 | Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni. |
| 119 | 148 | Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi. |
| 119 | 149 | Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan. |
| 119 | 150 | Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. |
| 119 | 151 | Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet. |
| 119 | 152 | Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi. |
| 119 | 153 | Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi. |
| 119 | 154 | Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen. |
| 119 | 155 | Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi. |
| 119 | 156 | Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan. |
| 119 | 157 | Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea. |
| 119 | 158 | Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi. |
| 119 | 159 | Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen. |
| 119 | 160 | Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti. |
| 119 | 161 | Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi. |
| 119 | 162 | Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut. |
| 119 | 163 | Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan. |
| 119 | 164 | Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden. |
| 119 | 165 | Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule. |
| 119 | 166 | Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi. |
| 119 | 167 | Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan. |
| 119 | 168 | Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi. |
| 119 | 169 | Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen. |
| 119 | 170 | Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan. |
| 119 | 171 | Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi. |
| 119 | 172 | Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat. |
| 119 | 173 | Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi. |
| 119 | 174 | Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni. |
| 119 | 175 | Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot. |
| 119 | 176 | Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi. |
| 120 | 1 | Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle. |
| 120 | 2 | Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. |
| 120 | 3 | Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli? |
| 120 | 4 | Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä! |
| 120 | 5 | Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä! |
| 120 | 6 | Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat. |
| 120 | 7 | Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit. |
| 121 | 1 | Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? |
| 121 | 2 | Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. |
| 121 | 3 | Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. |
| 121 | 4 | Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. |
| 121 | 5 | Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. |
| 121 | 6 | Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. |
| 121 | 7 | Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. |
| 121 | 8 | Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti. |
| 122 | 1 | Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen". |
| 122 | 2 | Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem; |
| 122 | 3 | sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen, |
| 122 | 4 | jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä. |
| 122 | 5 | Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet. |
| 122 | 6 | Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. |
| 122 | 7 | Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi. |
| 122 | 8 | Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha. |
| 122 | 9 | Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi. |
| 123 | 1 | Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut. |
| 123 | 2 | Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä. |
| 123 | 3 | Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta. |
| 123 | 4 | Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta. |
| 124 | 1 | Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme-näin sanokoon Israel- |
| 124 | 2 | ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, |
| 124 | 3 | niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan; |
| 124 | 4 | niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse; |
| 124 | 5 | niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse. |
| 124 | 6 | Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi. |
| 124 | 7 | Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois. |
| 124 | 8 | Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. |
| 125 | 1 | Matkalaulu. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti. |
| 125 | 2 | Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti. |
| 125 | 3 | Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiänsä vääryyteen. |
| 125 | 4 | Anna hyvää hyville, Herra, ja oikeamielisille. |
| 125 | 5 | Mutta jotka poikkeavat mutkaisille teilleen, ne Herra hukuttakoon yhdessä väärintekijäin kanssa. Rauha Israelille! |
| 126 | 1 | Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. |
| 126 | 2 | Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan". |
| 126 | 3 | Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme. |
| 126 | 4 | Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa. |
| 126 | 5 | Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. |
| 126 | 6 | He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat. |
| 127 | 1 | Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. |
| 127 | 2 | Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa. |
| 127 | 3 | Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti. |
| 127 | 4 | Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat. |
| 127 | 5 | Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä. |
| 128 | 1 | Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä. |
| 128 | 2 | Sinä saat nauttia kättesi ansion; onnellinen sinä, sinun käy hyvin! |
| 128 | 3 | Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä. |
| 128 | 4 | Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää. |
| 128 | 5 | Siunatkoon Herra sinua Siionista, niin sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena, |
| 128 | 6 | saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille! |
| 129 | 1 | Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel- |
| 129 | 2 | he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle. |
| 129 | 3 | Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot. |
| 129 | 4 | Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet. |
| 129 | 5 | Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet. |
| 129 | 6 | Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan, |
| 129 | 7 | josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä. |
| 129 | 8 | Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen." |
| 130 | 1 | Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. |
| 130 | 2 | Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. |
| 130 | 3 | Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? |
| 130 | 4 | Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. |
| 130 | 5 | Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. |
| 130 | 6 | Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. |
| 130 | 7 | Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. |
| 130 | 8 | Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. |
| 131 | 1 | Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät. |
| 131 | 2 | Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa. |
| 131 | 3 | Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti. |
| 132 | 1 | Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa, |
| 132 | 2 | hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle: |
| 132 | 3 | "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani, |
| 132 | 4 | minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, |
| 132 | 5 | ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle". |
| 132 | 6 | Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta. |
| 132 | 7 | Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen. |
| 132 | 8 | Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki. |
| 132 | 9 | Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot. |
| 132 | 10 | Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja. |
| 132 | 11 | Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi. |
| 132 | 12 | Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti." |
| 132 | 13 | Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa: |
| 132 | 14 | "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut. |
| 132 | 15 | Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin. |
| 132 | 16 | Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot. |
| 132 | 17 | Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun. |
| 132 | 18 | Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa." |
| 133 | 1 | Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! |
| 133 | 2 | Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan-Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. |
| 133 | 3 | Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi. |
| 134 | 1 | Matkalaulu. Katso, kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa. |
| 134 | 2 | Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa. |
| 134 | 3 | Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan. |
| 135 | 1 | Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä. Ylistäkää, te Herran palvelijat, |
| 135 | 2 | jotka seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme huoneen esikartanoissa. |
| 135 | 3 | Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, veisatkaa kiitosta hänen nimellensä, sillä se on suloinen. |
| 135 | 4 | Sillä Herra on valinnut Jaakobin omaksensa, Israelin omaisuudeksensa. |
| 135 | 5 | Sillä minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Herramme korkeampi kaikkia jumalia. |
| 135 | 6 | Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä; |
| 135 | 7 | hän, joka nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuopi tuulen sen säilytyspaikoista; |
| 135 | 8 | hän, joka surmasi Egyptin esikoiset, niin ihmisten kuin eläinten; |
| 135 | 9 | hän, joka lähetti tunnusteot ja ihmeet sinun keskellesi, Egypti, faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa vastaan; |
| 135 | 10 | hän, joka kukisti suuret kansat ja tuotti surman väkeville kuninkaille, |
| 135 | 11 | Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, ja kaikille Kanaanin valtakunnille |
| 135 | 12 | ja antoi heidän maansa perintöosaksi, perintöosaksi kansallensa Israelille. |
| 135 | 13 | Herra, sinun nimesi pysyy iankaikkisesti, Herra, sinun muistosi polvesta polveen. |
| 135 | 14 | Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitansa. |
| 135 | 15 | Pakanain epäjumalat ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. |
| 135 | 16 | Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe, |
| 135 | 17 | niillä on korvat, mutta eivät kuule, eikä niillä ole henkeä suussansa. |
| 135 | 18 | Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat. |
| 135 | 19 | Te, Israelin suku, kiittäkää Herraa, te, Aaronin suku, kiittäkää Herraa. |
| 135 | 20 | Te, Leevin suku, kiittäkää Herraa, te, Herraa pelkääväiset, kiittäkää Herraa. |
| 135 | 21 | Kohotkoon Herralle kiitos Siionista, hänelle, joka Jerusalemissa asuu. Halleluja! |
| 136 | 1 | Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 136 | 2 | Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 136 | 3 | Kiittäkää herrain Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 4 | häntä, joka yksin tekee suuria ihmeitä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 5 | häntä, joka on taidolla tehnyt taivaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 6 | häntä, joka on vetten ylitse levittänyt maan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 7 | häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti: |
| 136 | 8 | auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 9 | kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 10 | häntä, joka löi Egyptiä surmaten sen esikoiset, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 11 | ja vei Israelin pois heidän keskeltänsä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 12 | väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 13 | häntä, joka jakoi Kaislameren kahtia, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 14 | ja kuljetti Israelin sen keskitse, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 15 | ja syöksi faraon sotajoukkoineen Kaislamereen, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 16 | häntä, joka johdatti kansaansa erämaassa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 17 | häntä, joka voitti suuret kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 18 | ja surmasi mahtavat kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 19 | Siihonin, amorilaisten kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 20 | ja Oogin, Baasanin kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 21 | ja antoi heidän maansa perintöosaksi, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 22 | perintöosaksi palvelijallensa Israelille, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 23 | häntä, joka muisti meitä alennuksessamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, |
| 136 | 24 | ja kirvoitti meidät vihollisistamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti; |
| 136 | 25 | häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 136 | 26 | Kiittäkää taivaan Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
| 137 | 1 | Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. |
| 137 | 2 | Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. |
| 137 | 3 | Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä". |
| 137 | 4 | Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? |
| 137 | 5 | Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. |
| 137 | 6 | Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani. |
| 137 | 7 | Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!" |
| 137 | 8 | Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt! |
| 137 | 9 | Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon! |
| 138 | 1 | Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun kiitostasi jumalien edessä. |
| 138 | 2 | Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa. |
| 138 | 3 | Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman. |
| 138 | 4 | Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat. |
| 138 | 5 | Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia. |
| 138 | 6 | Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa. |
| 138 | 7 | Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua. |
| 138 | 8 | Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä. |
| 139 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. |
| 139 | 2 | Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. |
| 139 | 3 | Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. |
| 139 | 4 | Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. |
| 139 | 5 | Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. |
| 139 | 6 | Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. |
| 139 | 7 | Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? |
| 139 | 8 | Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. |
| 139 | 9 | Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, |
| 139 | 10 | sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. |
| 139 | 11 | Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", |
| 139 | 12 | niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. |
| 139 | 13 | Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. |
| 139 | 14 | Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. |
| 139 | 15 | Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. |
| 139 | 16 | Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. |
| 139 | 17 | Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! |
| 139 | 18 | Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi. |
| 139 | 19 | Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois! |
| 139 | 20 | Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi. |
| 139 | 21 | Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? |
| 139 | 22 | Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani. |
| 139 | 23 | Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. |
| 139 | 24 | Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. |
| 140 | 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H140:2) Päästä minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, |
| 140 | 2 | (H140:3) jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan. |
| 140 | 3 | (H140:4) He hiovat kielensä niinkuin käärmeet, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela. |
| 140 | 4 | (H140:5) Suojaa minut, Herra, jumalattomien käsiltä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka tahtovat saada minun jalkani lankeamaan. |
| 140 | 5 | (H140:6) Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja minun tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela. |
| 140 | 6 | (H140:7) Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Jumalani". Herra, ota korviisi minun rukousteni ääni. |
| 140 | 7 | (H140:8) Herra, Herra, sinä minun väkevä apuni, sinä suojaat minun pääni taistelun päivänä. |
| 140 | 8 | (H140:9) Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua; muutoin he ylvästelevät. Sela. |
| 140 | 9 | (H140:10) Sattukoon minun saartajaini omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat. |
| 140 | 10 | (H140:11) Tulkoon tulisia hiiliä heidän päällensä; hän syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, joista he älkööt nousko. |
| 140 | 11 | (H140:12) Kielevä mies ei ole pysyvä maassa; väkivaltaista ajaa onnettomuus ja iskee iskemistään. |
| 140 | 12 | (H140:13) Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden. |
| 140 | 13 | (H140:14) Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä. |
| 141 | 1 | Daavidin virsi. Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan. |
| 141 | 2 | Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri. |
| 141 | 3 | Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea. |
| 141 | 4 | Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa. |
| 141 | 5 | Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin minun rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy pahoin: |
| 141 | 6 | heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi. |
| 141 | 7 | Niinkuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle. |
| 141 | 8 | Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani. |
| 141 | 9 | Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista. |
| 141 | 10 | Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa; mutta suo minun ne välttää. |
| 142 | 1 | Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. (H142:2) Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. |
| 142 | 2 | (H142:3) Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. |
| 142 | 3 | (H142:4) Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni. |
| 142 | 4 | (H142:5) Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä. |
| 142 | 5 | (H142:6) Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. |
| 142 | 6 | (H142:7) Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. |
| 142 | 7 | (H142:8) Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet. |
| 143 | 1 | Daavidin virsi. Herra, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun anomiseni. Vastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurskaudessasi. |
| 143 | 2 | Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi. |
| 143 | 3 | Sillä vihollinen vainoaa minun sieluani, hän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin ammoin kuolleet. |
| 143 | 4 | Minun henkeni nääntyy minussa, sydäntäni kouristaa minun rinnassani. |
| 143 | 5 | Minä muistelen muinaisia päiviä, tutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kättesi tekoja. |
| 143 | 6 | Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela. |
| 143 | 7 | Vastaa minulle pian, Herra, minun henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan vaipuvat. |
| 143 | 8 | Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni. |
| 143 | 9 | Pelasta minut vihollisistani, Herra. Sinun tykösi minä pyrin suojaan. |
| 143 | 10 | Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata. |
| 143 | 11 | Herra, virvoita nimesi tähden, vanhurskaudessasi auta minun sieluni ahdistuksesta. |
| 143 | 12 | Tuhoa minun viholliseni armosi tähden ja hukuta kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen sinun palvelijasi. |
| 144 | 1 | Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan, |
| 144 | 2 | hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle. |
| 144 | 3 | Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet! |
| 144 | 4 | Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo. |
| 144 | 5 | Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat. |
| 144 | 6 | Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät. |
| 144 | 7 | Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä, |
| 144 | 8 | joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi! |
| 144 | 9 | Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla, |
| 144 | 10 | sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta. |
| 144 | 11 | Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi. |
| 144 | 12 | Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat; |
| 144 | 13 | meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin; |
| 144 | 14 | meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme. |
| 144 | 15 | Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on! |
| 145 | 1 | Daavidin ylistysvirsi. Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti. |
| 145 | 2 | Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti. |
| 145 | 3 | Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton. |
| 145 | 4 | Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi. |
| 145 | 5 | Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella. |
| 145 | 6 | Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron. |
| 145 | 7 | Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon. |
| 145 | 8 | Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa. |
| 145 | 9 | Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa. |
| 145 | 10 | Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua. |
| 145 | 11 | He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi. |
| 145 | 12 | Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset työnsä ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian. |
| 145 | 13 | Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen. |
| 145 | 14 | Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa. |
| 145 | 15 | Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. |
| 145 | 16 | Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät. |
| 145 | 17 | Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan. |
| 145 | 18 | Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat. |
| 145 | 19 | Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. |
| 145 | 20 | Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa. |
| 145 | 21 | Minun suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeänsä, aina ja iankaikkisesti. |
| 146 | 1 | Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa. |
| 146 | 2 | Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän. |
| 146 | 3 | Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. |
| 146 | 4 | Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin. |
| 146 | 5 | Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa, |
| 146 | 6 | häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti, |
| 146 | 7 | joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut, |
| 146 | 8 | Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita. |
| 146 | 9 | Herra varjelee muukalaiset, holhoo orvot ja lesket, mutta jumalattomain tien hän tekee mutkaiseksi. |
| 146 | 10 | Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja! |
| 147 | 1 | Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta. |
| 147 | 2 | Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut. |
| 147 | 3 | Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa. |
| 147 | 4 | Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä. |
| 147 | 5 | Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton. |
| 147 | 6 | Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan. |
| 147 | 7 | Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme. |
| 147 | 8 | Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille |
| 147 | 9 | ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat. |
| 147 | 10 | Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen: |
| 147 | 11 | Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa. |
| 147 | 12 | Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion. |
| 147 | 13 | Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi. |
| 147 | 14 | Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla. |
| 147 | 15 | Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä. |
| 147 | 16 | Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa. |
| 147 | 17 | Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa? |
| 147 | 18 | Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat. |
| 147 | 19 | Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille. |
| 147 | 20 | Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja! 148 PSALMI. |
| 148 | 1 | Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa. |
| 148 | 2 | Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa. |
| 148 | 3 | Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet. |
| 148 | 4 | Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. |
| 148 | 5 | Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. |
| 148 | 6 | Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea. |
| 148 | 7 | Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, |
| 148 | 8 | tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen, |
| 148 | 9 | te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, |
| 148 | 10 | te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, |
| 148 | 11 | te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, |
| 148 | 12 | te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. |
| 148 | 13 | Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. |
| 148 | 14 | Hän on korottanut sarven kansallensa, että häntä ylistäisivät kaikki hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on häntä lähellä. Halleluja! |
| 149 | 1 | Halleluja! Veisatkaa Herralle uusi virsi: ylistysvirsi hänelle hurskasten seurakunnassa. |
| 149 | 2 | Iloitkoon Israel tekijästänsä, Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan. |
| 149 | 3 | Ylistäkööt he karkeloiden hänen nimeänsä, soittakoot hänelle kiitosta vaskirummuilla ja kanteleilla. |
| 149 | 4 | Sillä Herra on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella. |
| 149 | 5 | Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa. |
| 149 | 6 | Jumalan ylistys on heidän suussansa, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka, |
| 149 | 7 | että he kostaisivat pakanoille, kurittaisivat kansakuntia, |
| 149 | 8 | panisivat kahleisiin heidän kuninkaansa ja jalkarautoihin heidän ylhäisensä |
| 149 | 9 | ja täyttäisivät heissä tuomion, joka on kirjoitettu. Tämä on kaikkien hänen hurskaittensa kunnia. Halleluja! |
| 150 | 1 | Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa. |
| 150 | 2 | Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri. |
| 150 | 3 | Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla. |
| 150 | 4 | Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla. |
| 150 | 5 | Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla. |
| 150 | 6 | Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja! |